Sipulipiirakka

Ollessani lapsi inhosin sipulia yli kaiken. Minulla oli tapana erotella sipulit ruoasta ja piilottaa ne taskuuni. Onneksi meillä oli ahneita koiria, joille pystyin syöttämään nämä jämäpalat heti, kun vanhempien silmä vältti. 

Nykyään rakastan sipulia, ja on sinänsä hassua, etten ole ennen tätä ohjetta tehnyt esimerkiksi sipulipiirakkaa koskaan. Oikeastaan törmäsin ohjeeseen sattumalta, kun joulun välipäivinä käväisin työpaikallani. Työpaikan kahvila ei ollut auki, joten osa porukasta oli tuonut omat eväät. Yksi työkaveri oli tuonut tätä piirakkaa ja ihastuin tähän oitis! Sen jälkeen olen leiponut sipulipiirakkaa lähes joka viikko. Piirakkaa on tarjottu myös kaikille vieraille, ja kaikki ovat pitäneet siittä kovasti. Pohjan piirakkaan voi tehdä itse, mutta myös kaupan valmiit pakastetaikinat sopivat tähän oikein hyvin - olen kokeillut molempia. Ohje on n.24cm vuokaan

Pohja 

• 150 g voita
• 3 1/2 dl vehnäjauhoja 
• 2-3 rkl vettä
• (suolaa)

Nypi voi ja jauhot. Jos käytät suolatonta voita, voit lisätä myös 1 tl suolaa jauhojen sekaan. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina hyvin voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte

• 4 keskikokoista sipulia
• 1 valkosipulin kynsi
• 50 g voita
• 1 tl sokeria
• 3 1/3 dl kuohukermaa
• suolaa ja pippuria maustamiseen
• 150g vahvaa juustoa, esim. emmental

Kuutioi sipulit ja paista ne voissa keskivahvalla lämmöllä. Käännä hella miedolle lämmölle ja lisää sokeri. Anna sipuleiden hautua useampi minuutti välillä käännellen. Lisää kerma, mausta suolalla ja pippurilla, ja kiehauta täyte nopeasti. Anna täytteen jäähtyä tovi ja kaada piirakkapohjan päälle. Ripottele pinnalle juusto. Paista tämän jälkeen piirasta uunissa alatasolla 200 asteessa n.30 minuuttia. Anna jäähtyä täysin ennen tarjoilua.

Viiltävän hyvä guacamole

Saimme Blogiringin kautta kokeiluun Fiskarsin Functional Form-malliston veitset, veitsenteroittimen ja leikkuualustan. Meillä on kotona oikea veitsiarsenaali, osa on tuotu jopa Japanista asti, joten kotimaisen brändin laajempi kokeilu houkutteli. Heti alkuun täytyy mainita, että olen suurten veitsien ystävä. Mielestäni suuret veitset ovat jämäköitä ja niiden kanssa työskentely on helppoa. Toisekseen; inhoan tylsiä veitsiä. Ne ovat suorastaan vaarallisia, koska lipeävät sormille paljon helpommin - kokemusta on siittäkin.

Fiskarsin tarjoama setti on kattava, jokseenkin hieman "mahtipontinen" minun makuuni. Huomasin aika pian, että käytin vain tiettyjä veitsiä. Yllättäen suosikikseni osoittautui Functional Formin pieni kokinveitsi. Piperrän monesti ruokien kanssa, ja tämä kyseinen veitsi otti paikkansa pikkutarkassa hommassa suvereenisti. Käytin veistä itseasiassa myös leikatessani sokerimassasta pieniä osia vapaalla kädellä, joten veitsi on todellakin monikäyttöinen.  

Koska meillä on kotona pieniä lapsia, on helppous oleellinen osa meidän arkea. Niinpä meillä esim. veitset pestään aika surutta astianpesukoneessa. En näe tässä mitään väärää, kunhan muistaa pyyhkiä veitset huolella ennenkuin asettaa ne takaisin veitsitukkiin. Veitsitukki itsessään pidentää veitsien käyttöikää, sillä siellä ne ovat turvassa kolhuilta. Meillä veitsitukki on ensimmäinen laatuaan, ja aluksi arastelin sen laittamista esille, koska pienet lapset.
Mutta meillä ei muksut koko tukista välittäneet tuon taivaallista. Itselläni se on kuitenkin välillä tiellä, sillä laskutilat keittiössä on meillä hieman rajalliset.
Kaikki veitset tylsistyvät tietysti ennemmin tai myöhemmin, joten veitsenteroitin on järkevä hankinta. Terien teroittelu kuuluu ihan perushuoltoonkin (mistä itse on tullut livettyä).
Kokeilusetin mukana tuli myös leikkuualusta, jonka näppäriä muovialustoja käyttelin sujuvasti ilman leikkuulautaa. Kuten sanottua: helppous ennen kaikkea. Ja pakko myöntää, jotkut vanhat veitset lähtivät kyllä kierrätykseen näiden veitsien saapuessa meille.

Piperrys nousi (useita) veitsiä testailessa jotenkin pinnalle, joten seuraava reseptikin on nimenomaan tätä pipertämistä vaativaa. Guacamole on melkeinpä mahtavinta mitä tiedän, ja meillä teen sitä usein illanistujaisiin tai ihan muuten vain. Ja se loppuu aina liian aikaisin, jonka jälkeen reseptin perään kysellään. Noh, täältä pesee! Sanoisin, että seuraavalla ohjeella guacamolea riittää 2-4 hengelle, vaikka voisin kauhoa koko satsin yksinkin. Niin, ja yksi juttu vielä: Guacamolessa pitää olla sattumia!

Guacamole

• 2-3 kypsää avokadoa
• 1 lime (1/2 tl sokeria)
• 1-2 valkosipulin kynttä
• puolikas punasipuli
• 4-5 kirsikkatomaattia
• sormisuolaa
• mustapippuria
• (korianteria)
• (chiliä)

Halkaise avokadot ja soseuta kolme puolikasta. Kuutioi yksi puolikas ja lisää kuutiot sellaisenaan soseeseen. Halkaise kirsikkatomaatit ja poista sisus puristamalla. Kuutioi tomaatit tämän jälkeen pieniksi kuutioiksi. Murra valkosipulit painamalla niitä veitsen kyljellä - tämä saa kuoren irtoamaan helposti ja vahvistaa valkosipulin makua. Kuutioi tämän jälkeen valkosipuli. Leikkaa punasipuli pieneksi silpuksi. Sekoita ainekset keskenään. Lisää yhden limen mehu. (Joskus lime on Suomessa on niin hapanta, että laitan ripauksen sokeria sekaan, tämä siis valinnainen) Mausta vielä lopuksi muutamalla hyppysellisellä sormisuolaa ja mustapippuria. Halutessasi voit lisätä vielä aavistuksen chiliä sekä korianteria.

Yhteistyössä Fiskars

Helppo sienipiirakka

Tällä hetkellä metsästä saa vielä sieniä ja alkavaan syksyyn kuuluukin ehdottomasti sienipiirakka. Tässä yksi päivä tein pikaisesti tämän piirakan iltapalaksi ja se katosi nopeasti parempiin suihin. Meillä lapset ovat vielä hieman vierastaneet sieniä, liekö maun vai suutuntuman vuoksi, mutta tässä piirakassa sienetkin menivät alas kuin vettä vain.
Olen monesti aiemminkin kirjoittanut, että kiireiseen arkeen valmiit pakastetaikinat ovat ihan OK, ja niin myös tällä kertaa. Käytin piirakkaan tuoreita kantarelleja, mutta luulenpa, että tähän sienipiirakkaan sopii varmasti mitkä tahansa sienet.

Sienipiirakka

• 1 pkt valmista (suolaista) pakastetaikinaa
• voita paistamiseen
• 1 l sieniä, esim. kantarelleja
• 1 iso sipuli
• 1 pieni prk smetanaa
• 100 g kermaviiliä
• 3 kananmunaa
• 1/2 dl kolmen sipulin kermaa (Valio)
• Emmental- ja mozzarellajuustoraastetta
• (pinjansiemeniä)

Paista sieniä kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut sienistä ja lisää voinokare, sekä sipulisilppu. Kuullota hetki ja anna sen jälkeen jäähtyä. Painele taikina halkaisijaltaan n.26cm vuokaan. Kaada sieni-sipuliseos pohjan päälle. Sekoita yhteen munat, smetana, kermaviili ja makukerma. Kaada massa sienien päälle. Ripottele lopuksi pinnalle reippaasti juustoraastetta ja pinjansiemeniä. Paista 200 asteessa n.25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

The Pataleipä

Noniin, Ystävät, nyt ollaan jonkin sellaisen äärellä, että jos joku on ns. "must-try" niin tämä on se! Pataleipä eli No-knead bread on ollut blogihitti jo viime syksystä. Kuten olen täällä jo aiemminkin kertonut, olen välillä hieman myöhäisherännäinen näihin trendeihin. Tämä on myös niin naurettavan helppo, että annoin ohjeen jopa 78-vuotiaalle isoäidilleni, sillä uskon hänen pystyvän tähän vaivattomuutensa vuoksi.

Kerronpa aluksi hieman (pata)leipäfaktaa teille. Jokaisen leipurin tavoitteena on tehdä leipä, jolla on rapea kuori ja mehukas ja maustuva sisus. Kun leivomme perusleipää, jonka kohotamme melko suurilla määrillä hiivaa, saamme silloin nopeasti kohonneita, ei niin maukkaita, leipiä. Nämä leivän säilyvät vähän huonommin, kuin esimerkiksi juureen leivotut leivät. Kun teet pataleipää, laitat sekaan vain pienen nokareen hiivaa ja kohotat leipää pitkään. (jotkut ovat kokeilleet jopa ilman hiivaa!) Pitkässä kohotusajassa tapahtuu leivän happanemista (samantapaista tekniikkaa käytetään juuren teossa)  ja leipään myös kehittyy makua. Pataleipää ei myöskään tästä pitkästä nostatusajasta johtuen vaivata ollenkaan. Leivän säilyvyyskin on parempi. 
Toinen tärkeä pointti tämän leivän teossa on jauhojen määrä. "Tavallisia" leipiä paistaessa jauhoja tulee helposti laitettua liikaa, sillä taikinan käsittely on silloin helpompaa. Pataleivän taikina jätetään löysähköksi, jolloin leivän mehevyys on taattu. 
Kolmas asia on paistamistyyli.  Rautapata on tähän hommaan paras.  Joku muu kannellinen astia esim. kattila, tomii myös. Kun pata lämmitetään tulikuumaksi uunissa ja taikina nakataan kuumaan pataan kannen alle,  tapahtuu kannen alla paiston aikana lievää höyrystymistä, minkä ansiosta leipä saa rapean kuoren. Pata toimii myös leivinkiven tavoin,  jolloin padasta hehkuva lämpö auttaa leipää kohoamaan, pohja paistuu tasaisesti ja myös rapeus lisääntyy.

Olen leiponut tätä leipää nyt kolme kertaa viikon sisällä. Se ei muuten säily (höpötin jotain omiani tuossa alussa), sillä se katoaa alta aikayksikön. Alkuperäisessä ohjeessa, joka on muistaakseni Ameriikasta, on käytetty kuivahiivaa. Minä olen nostattanut kaikki kolme taikinaa tuorehiivalla ja se toimii ihan yhtä hyvin. Nostatusajasta on myös ollut puhetta. Toiset ovat antaneet taikinan levätä jopa 22 h, mutta itse olen ottanut yön yli säännön, eli semmoinen 10-12 h on ollut ihan riittävä aika. Jos lähtisin kohottamaan taikinaa jääkaapissa, silloin voisi tuo 22 h olla sopiva ja leipä varmasti vielä maukkaampi. 

Pataleipä

• 4 dl vettä
• herneen kokoinen nokare hiivaa
• 1 1/2 - 2 tl suolaa tai 1 rkl sormisuolaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• (maustamiseen pähkinöitä, juustoraastetta, pellavansiemenrouhetta tms.)

Liota hiiva haaleaan veteen. Sekoita mukaan suola. Lisää jauhot välillä sekoittaen. Taikina jää löysähköksi, kuin hieman paksumpi kaurapuuro. Peitä kulho ja anna taikinan nousta 10-12h huoneenlämmössä. 
Kun taikina on noussut aikansa, kumoa se hyvin jauhoitetulle pöydälle. Kääntele taikinasta pallo mutta älä vaivaa! Anna taikinan kohota vielä 30 minuuttia. Laita sillä välin uuni 225 asteeseen ja pata uuniin. 30 minuutin jälkeen ota pata uunista ja nakkaa taikinapallo pataan. Kansi päälle ja pata takaisin uuniin. Leipä saa paistua kannen alla n.30 minuuttia. Tämän jälkeen otetaan kansi pois ja leipä paistuu vielä 15 minuuttia (itse olen aavisuksen nipistänyt paistoajoista ja se ei ole vaikuttanut ainakaan huonontavasti lopputulokseen). Leipä kipataan padasta ulos ja valmista tuli!

Kuten alussa kirjoitin, tätä kannattaa kokeilla. Luulen, että meillä ei enää hirveästi muuta leipää leivota!

Terveisin, leipänatsi  

Perunainen kanttarellipiirakka

Monesti parhaimmat reseptit tulee eteen aivan sattumalta, niin tämäkin. Olimme ystäväni kanssa heinäkuun alussa Lahdessa Summer Up-festareilla. Kun me illan päälle kömmimme takaisin majapaikkaamme ystävämme mökille, oli pirtin pöydällä odottelemassa pellillinen kanttarellipiirakkaa. Rohmusimme oitis piiraasta puolet ja kun leipurit saapuivat takaisin pirttiin, kinusin tietysti myös ohjetta. Leipuri itse oli heittänyt ainekset lonkalta ja ei oikein muistanut mitä ja ennen kaikkea, kuinka paljon aineksia piirakkaan oli uponnut. 
Kotiin päästyäni aloin kehittelemään ohjetta ja parin kokeilun jälkeen sain piirakasta oikein mukiinmenevän. Sittemmin olenkin tehnyt tätä usein ihan vain iltapalaksi (tyttömme synttäreiden lisäksi) ja aina se meinaa loppua kesken. 
Ohje on yhteen pellilliseen piirakkaa.

Pohja

• 5-6 keskikokoista keitettyä perunaa
• 75 g voita
• 1 rkl maitoa
•  2 munaa
• n. 3 dl jauhoja

Survo keitetyt (lämpimät) perunat voin kanssa ja lisää sekaan myös maitotilkka. Anna jäähtyä ennenkuin lisäät munat ja jauhot. Alusta taikina kimmoisaksi ja painele sen jälkeen leivinpaperilla vuoratun uuninpellin päälle.

Täyte

• 300 g kanttarelleja
• 1 iso sipuli
• 100 g kevytmeetvurstia
• (voita paistamiseen)
• 1 prk á 200g kevyt creme fraichea
• 2 iso tai 3 pientä munaa
• suolaa
• pippuria
• n. 100 g juustoraastetta

Paista kanttarelleja keskilämmöllä kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää sen jälkeen voi ja nosta lämpöä. Lisää myös sipuli ja kuullota ne kantarellejen kanssa voissa. Kuutioi kevytmeetvursti sekaan ja nosta täytteet jähtymään. Vatkaa ranskankerma ja munat sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele paistetut täytteet pohjan päälle. Kaada ranskankermaseos täytteiden päälle ja ripottele lopuksi pinnalle hieman juustoraastetta. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa n.30-40 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Huom! Tein tätä samaa piirakkaa myös gluteenittomana versiona puolikkallaa ohjeella pienempään uunivuokaan ja korvasin vehnäjauhot kaurahiutaleilla. Sekin toimi hyvin! :)

Skagen & Pororullat

Toinen juhliemme vakitarjottava on Skagenit ja pororullat. Skageniahan on montaa eri variaatiota, lohi-, rapu- ja katkaraputäytteet ovat suosituimmat. Meillä täytteenä on yleensä katkarapua ja ohjeen olen ominut naapurista. Pororullat niin ikään ovat olleet suosittuja tarjottavia, tällä kertaa tuunasin hieman ja laitoin väliin avokadoa, mikä sopi rulliin erinomaisesti. Skagenit ovat itkettävän helppoja tehdä. Pororullat vaativat hieman enemmän näpertämistä, mutta vaikeudesta ei voi moittia! Tässä ohjeet.

"Skagen" (n.10 hlölle)

• 2 pss á 180g isoja pakastekatkarapuja
• 5 rkl majoneesiä
• 2 rkl (kevyt) creme fraichea
• tilliä
• ruohosipulia
• n. 1/2 sitruunan mehu
• maalahden limppua tarjoiluun tms.

Sulata katkaravut kylmän veden alla ja valuta hyvin. Sekoita astiassa majoneesi ja creme fraiche. Lisää hyvin valutetut katkaravut, tilli, ruohosipuli ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi. Nosta n. ruokalusikallinen Skagenia pienehkölle leipäpalalle (puolitin leipäviipaleen). Koristele esim. ruohosipulisilpulla tai tillinoksilla.

Pororullat (n. 10 hlölle)

• n.150 g kylmäsavuporoa
• 400 g piparjuurituorejuustoa
• 2 avokadoa
• 5 kpl ohutta rieskaa

Silppua poronliha pieneksi 'muruksi'. Notkista tuorejuusto ja lisää sekaan poronliha. Sekoita tasaiseksi massaksi. Viipaloi avokado. Levitä porotäytettä ja asettele muutama avokadosiivu ohuen rieskan päälle yläkulmaan. Aloita rullaaminen yläkulmasta ja rullaa tiiviiksi pötköksi. Leikkaa pötkö 4:ään osaan. Avokadon tummumisen estämiseksi voi puristaa muutaman pisaran limen tai sitruunan mehua rullien päähän.

Tomaatti-mozzarella pastasalaatti & yrttiöljy

Tässä ensimmäiseksi pastasalaatin ohje. Tämä "salaatti" on superhelppo tehdä, erittäin maukas ja uppoaa vauvasta vaariin. Lisäpisteitä tietty siittä, että tämän voi valmistaa melko pitkälle etukäteen valmiiksi, mikä on luonnollisesti aina huippujuttu juhlia järjestellessä. 

Tomaatti-mozzarella pastasalaatti

• 400 g Farfalle pastaa (raakapaino)
• 2 rasiaa á 250 g kirsikkatomaatteja
• 3 pkt á 125 g mozzarellapalloja
• pari kourallista rucolaa ja basilikanlehtiä
• (paahdettuja pinjansiemeniä)

Keitä pasta ohjeen mukaan runsaassa vedessä reilulla suolalla. Valuta ja anna jäähtyä täysin. Halkaise kirsikkatomaatit ja laita pastan mukaan. Sekoita mukaan yrttiöljy. Lisää lopuksi, juuri ennen tarjoilua, mozzarellapallot, basilikanlehdet ja rucola. Halutessasi voit vielä paahtaa sekaan pinjansiemeniä.

Basilikaöljy

• 1 nippu basilikaa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1/2-1 rkl sormisuolaa
• mustapippuria
• 2 dl oliiviöljyä

Hienonna basilika, valkosipuli, sormisuola ja mustapippuri huhmareessa. Valuta sekaan oliiviöljyä hiljalleen ja sekoittele, jotta maut tasaantuvat. Kaada koko yrttiöljy pastasalaatin sekaan.

Ruispuolukkaleipä on arjen pelastus!

Isosisko vaudissa - tanssiminen on parasta.

Pikkuvelikin leipoo, sukkakin on lentänyt innostuksessa mäkeen.

Lokakuun leivontalakon aikana toivottiin useammalta taholta lisää suolaisien/ leipien ohjeita. Sen lisäksi, että pidin leivontalakkoa, myös perheemme pienin mies valvotti minua ahkerasti, joten silloin ei ollut hirveästi energiaa uusien asioiden kehittelyyn.

Joululoman aikana mies on ollut kotosalla, joten minullakin on pitkästä aikaa hieman levänneempi olo. Tämä pieni energiabuusti näkyykin oitis täällä blogin puolella. Vaikka meidän arki on melkoisen kiireistä, niin aina on aikaa leipomiselle. Isosisko on erittäin ahkera leipoja ja tämän leivän ohje on ehkä maailman helpoin ja lapsetkin voivat osallistua. Hieman vanhemmilta lapsilta tämän limpun paisto sujuu jo itsekseenkin!

Hedelmä-pähkinä leivän jälkeen aloin heti suunnittelemaan puolukkaleivän ohjetta. Mietiskelin pitkään, tekisinkö nopean soodanostatteisen leivän, vaiko alkaisinko pelaamaan hiivan ja pitkien nostatusaikojen kanssa. Ei varmaan ole mikään yllätys, että päädyin tähän nopeampaan vaihtoehtoon. Leivon leipää ensimmäisen kerran eilen ja se ei iltaa nähnyt. Aamulla tein uuden leivän, isosisko reippaana apulaisena tietysti, ja pienen ruuvaamisen jälkeen ohje oli kasassa.

Pakko sanoa, että tämän helpompaa ja maukkaampaa leipää saa etsiä. Tämän lisäksi leipä on melkoisen terveellistä; pellavasiemenrouhetta, ruisjauhoja ja suomalaisia puolukoita! Kannustan jokaista kokeilemaan. Meillä 2-vuotias isosisko napsi leipää kaksin käsin ja se on jo jotain. ;) 

Ruispuolukkaleipä (1kpl 1,3L vuokaan)

• 2 dl puolukoita (pakaste)
• 1 prk viiliä
• 3 rkl tummaa siirappia
• 1/2 dl pellavasiemenrouhetta
• 1/2 dl kauraleseitä
• 1 tl suolaa
• 1/2 tl kuminan siemeniä
• 1/2 tl fenkolin siemeniä
• 1 tl soodaa
• 2 dl ruisjauhoja
• 2 dl vehnäjauhoja
• (voita vuoan voitelemiseen)
• (ruisjauhoja vuoan jauhottamiseen)

Survo kohmeiset puolukat ja notkista survosta tarvittaessa ruokalusikallisella vettä. Mittaa kaikki kuivat aineet kulhoon. Sekoita toisessa kulhossa viili, siirappi ja puolukkasurvos. Yhdistä ainekset ja vaivaa tasaiseksi massaksi. Taikinan tulee olla kuin paksua puuroa. Voitele ja jauhota leipävuoka. Kaada taikina vuokaan. Voit halutessasi ripotella leivän pinnalle kauraleseitä tai vaikkapa auringonkukan siemeniä. Paista leipää uunissa keskitasolla 200 asteessa n.35-40 minuuttia.