Mustikka-valkosukaakakku

Tyttäremme nimipäiviä vietettiin taannoin, ja lupasin hänelle mustikkakakun aamiaispöytään. Hyydytetty mustikka-valkosuklaakakku on varmasti jo jonkinlainen klassikko, mutta en ole itse kokeillut sitä ennen. Pidin oleellisena sitä, että siinä maistuisi sekä se mustikka, että valkosuklaa, mutta se ei saisi silti olla liian äklömakea. 
Meillä lapset eivät ole kovinkaan kakkujen perään, mutta tätä hekin jopa söivät, joten resepti ei voi olla kovin pielessä!
Koristeluun käytin ihan vain pursotettua kermaa ja pensasmustikoita. Tavalliset metsämustikat ovat sen verran sotkuisia, että jos haluat siistiä jälkeä, käytä pensasmustikoita. Ohje on 24-26 cm vuokaan.

Pohja

• 200 g dominokeksejä
• 50 g voita

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita keskenään ja painele muruseos leivinpaperilla päällystetyn irtovuokapohjan päälle.



Mustikkatäyte

• 5 liivatetta
• 2oog mustikoita
• 1 dl vaniljakastiketta
• 1 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• pieni tilkka vettä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mustikat ja sokeri sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä tuorejuuston kera. Kiehauta pieni tilkka vettä ja liota siihen lionneet liivatteet. Sekoita liivateseos huolellisesti mustikkasoseeseen ja yhdistä tämän jälkeen kerma-tuorejuustoseokseen. Kaada massa keksipohjan päälle ja nosta kylmään jäähtymään n. tunniksi.



Valkosuklaatäyte

• 4 liivatetta
• 200 g valkosuklaata
• 1/2 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 200g maustamatonta tuorejuustoa
• 1 limen kuoriraaste
• tilkka vettä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Raasta limen kuori. Sulata suklaa ja yhdistä notkistettuun tuorejuustoon. Sekoita mukaan myös raastettu limen kuori ja sokeri. Kiehauta vesitilkka ja liota siihen lionneet liivatteet. Sekoita liivateseos tuorejuustoseokseen. Yhdistä lopuksi kerman kanssa. Kaada täyte mustikkakerroksen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.  Kakun voi koristella esim. kermavaahdolla ja pensasmustikoilla.

Seesteistä sunnuntaita kaikille! 

Viiltävän hyvä guacamole

Saimme Blogiringin kautta kokeiluun Fiskarsin Functional Form-malliston veitset, veitsenteroittimen ja leikkuualustan. Meillä on kotona oikea veitsiarsenaali, osa on tuotu jopa Japanista asti, joten kotimaisen brändin laajempi kokeilu houkutteli. Heti alkuun täytyy mainita, että olen suurten veitsien ystävä. Mielestäni suuret veitset ovat jämäköitä ja niiden kanssa työskentely on helppoa. Toisekseen; inhoan tylsiä veitsiä. Ne ovat suorastaan vaarallisia, koska lipeävät sormille paljon helpommin - kokemusta on siittäkin.

Fiskarsin tarjoama setti on kattava, jokseenkin hieman "mahtipontinen" minun makuuni. Huomasin aika pian, että käytin vain tiettyjä veitsiä. Yllättäen suosikikseni osoittautui Functional Formin pieni kokinveitsi. Piperrän monesti ruokien kanssa, ja tämä kyseinen veitsi otti paikkansa pikkutarkassa hommassa suvereenisti. Käytin veistä itseasiassa myös leikatessani sokerimassasta pieniä osia vapaalla kädellä, joten veitsi on todellakin monikäyttöinen.  

Koska meillä on kotona pieniä lapsia, on helppous oleellinen osa meidän arkea. Niinpä meillä esim. veitset pestään aika surutta astianpesukoneessa. En näe tässä mitään väärää, kunhan muistaa pyyhkiä veitset huolella ennenkuin asettaa ne takaisin veitsitukkiin. Veitsitukki itsessään pidentää veitsien käyttöikää, sillä siellä ne ovat turvassa kolhuilta. Meillä veitsitukki on ensimmäinen laatuaan, ja aluksi arastelin sen laittamista esille, koska pienet lapset.
Mutta meillä ei muksut koko tukista välittäneet tuon taivaallista. Itselläni se on kuitenkin välillä tiellä, sillä laskutilat keittiössä on meillä hieman rajalliset.
Kaikki veitset tylsistyvät tietysti ennemmin tai myöhemmin, joten veitsenteroitin on järkevä hankinta. Terien teroittelu kuuluu ihan perushuoltoonkin (mistä itse on tullut livettyä).
Kokeilusetin mukana tuli myös leikkuualusta, jonka näppäriä muovialustoja käyttelin sujuvasti ilman leikkuulautaa. Kuten sanottua: helppous ennen kaikkea. Ja pakko myöntää, jotkut vanhat veitset lähtivät kyllä kierrätykseen näiden veitsien saapuessa meille.

Piperrys nousi (useita) veitsiä testailessa jotenkin pinnalle, joten seuraava reseptikin on nimenomaan tätä pipertämistä vaativaa. Guacamole on melkeinpä mahtavinta mitä tiedän, ja meillä teen sitä usein illanistujaisiin tai ihan muuten vain. Ja se loppuu aina liian aikaisin, jonka jälkeen reseptin perään kysellään. Noh, täältä pesee! Sanoisin, että seuraavalla ohjeella guacamolea riittää 2-4 hengelle, vaikka voisin kauhoa koko satsin yksinkin. Niin, ja yksi juttu vielä: Guacamolessa pitää olla sattumia!

Guacamole

• 2-3 kypsää avokadoa
• 1 lime (1/2 tl sokeria)
• 1-2 valkosipulin kynttä
• puolikas punasipuli
• 4-5 kirsikkatomaattia
• sormisuolaa
• mustapippuria
• (korianteria)
• (chiliä)

Halkaise avokadot ja soseuta kolme puolikasta. Kuutioi yksi puolikas ja lisää kuutiot sellaisenaan soseeseen. Halkaise kirsikkatomaatit ja poista sisus puristamalla. Kuutioi tomaatit tämän jälkeen pieniksi kuutioiksi. Murra valkosipulit painamalla niitä veitsen kyljellä - tämä saa kuoren irtoamaan helposti ja vahvistaa valkosipulin makua. Kuutioi tämän jälkeen valkosipuli. Leikkaa punasipuli pieneksi silpuksi. Sekoita ainekset keskenään. Lisää yhden limen mehu. (Joskus lime on Suomessa on niin hapanta, että laitan ripauksen sokeria sekaan, tämä siis valinnainen) Mausta vielä lopuksi muutamalla hyppysellisellä sormisuolaa ja mustapippuria. Halutessasi voit lisätä vielä aavistuksen chiliä sekä korianteria.

Yhteistyössä Fiskars

Nyhtöleipä

Nam, nam, nam! Näin kuului lasten suusta, kun he tätä leipää pistelivät menemään! Syksyn tullessa tekee mieli suolaista. Pitkästä aikaa teki mieli kehitellä jotain "uutta", ja vietettyäni aikaa googlettelemassa uusia leipäohjeita tämäntapainen pull-apart-bread (aka nyhtöleipä) ei vaan jättänyt enää rauhaan. Periaatteessa tämän leivän väliin voisi laittaa lähes mitä vain. Itse tyydyin kokeilemaan perinteistä valkosipuli-persilja-yhdistelmää ja kyllähän se aina toimii. Jos sinulla on illanistujaiset tiedossa, tämä on sinne ehdoton ohje! Resepti on mitoitettu kahteen pieneen 1,3 l leipävuokaan.

Taikina

• 25 g hiivaa
• 3 dl vettä
• 1 rkl sormisuolaa 
• 1 rkl sokeria
• 2 rkl oliiviöljyä
• n. 7 dl jauhoja

Liota hiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Vaivaa huolella sekaan jauhot ja anna sen jälkeen taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapallot kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi n. uuninpeltin kokoiseksi levyksi. 

Täyte

• 150 g voita
• 2-3 valkosipulin kynttä
• puntti persiljaa
• mozzarellajuustoraastetta

Ota voi pehmenemään hyvissä ajoin. Sekoita pehmeä voi, silputtu valkosipuli ja persilja. Levitä seos kauttaaltaan taikinalevyn päälle. Ripottele tämän jälkeen päälle vielä juustoraaste.  Leikkaa levy neljään osaan pitkittäissuunnassa. Kasaa tämän jälkeen kaistaleet päällekäin ja leikkaa vielä 5 osaan. Lado tämän jälkeen leikkaamasi neliöt jonoksi voideltuun leipävuokaan. Ripottele vielä pinnalle hieman juustoraastetta. Paista 225 asteessa alatasolla n.20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.