Focaccia

Matkalla uuniin...

...ja uunista ulos.

Tuore leipä, namskis!

Viime aikoina olen taas leivoskellut enemmän leipää kotosalla. Makeat herkut ovat ihania mutta kyllä tälläinen tuoreen leivän tuoksu voittaa joskus kaikki muut leipomukset! Focaccia on helppo ja nopea tehdä ja sopii erinomaisesti kesään. Leivästä saa ruokaisan lisäämällä päälle sitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Focaccian päälle voi laittaa esim. uusia perunoita, erilaisia juustoja, tomaatteja, yrttejä, oliiveja, ihan mitä vaan. Meidän taannoinen focaccia sai makunsa vuohenjuustosta ja kirsikkatomaateista. Nakkasin leivän päälle myös muutaman oksan rosmariinia ja timjamia. Leipä ei iltaa nähnyt. Tällä ohjeella tulee pellillinen focacciaa.

• 25 g tuorehiivaa
• 3 dl vettä
• 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
• 2 rkl juoksevaa hunajaa
• 1 rkl sormisuolaa
• n.8 dl vehnäjauhoja
• lisäksi oliiviöljyä ja sormisuolaa pellille

Liota hiiva haaleaan veteen, lisää sekaan oliiviöljy, hunaja ja sormisuola. Sekoita. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja alusta taikinaa lopuksi muutama minuutti. Taikinan alustaminen on tärkeää, jotta taikina saa tarvitsemansa sitkon. Kohota taikina kulhossa leivinliinalla peitettynä n.45 minuuttia, kunnes se on kooltaan kaksinkertainen. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja muotoile se neliöksi. Leivtä taikina painellen hyvin öljytylle uuninpellille, jonka päälle olet ripotellut sormisuolaa (Voit käyttää leivän alla myös leivinpaperia, öljyä silloin leivinpaperi). Anna leivän kohota pellillä noin 30 minuuttia, jolloin leipä on kohonnut kaksinkertaiseksi. Paina sormilla leivän pintaan kuoppia ja valuta niiden päälle reilusti oliiviöljyä. Ripottele lopuksi pinnalle sormisuolaa ja niitä aineksia, joilla haluat maustaa leipäsi. Paista leipää 225 asteessa uunin keskitasolla n. 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin.

Tervetuloa naapuriin!

                                                       

                                         

Nyt tuli pientä valokuvien ilotulittelua. Aika tasan 11 kuukautta sitten olin juhlistamassa hyvän ystäväni kolmekymppisiä. Siellä törmäsin pitkästä aikaa Kaisaan, joka on Oulusta aivan kuten minäkin. Kaisa kertoi silloin etsivänsä avomiehensä kanssa itselleen uutta kotia. Vinkkasin naapuriin valmisteille tulevista taloista ja nyt, tänään, istuimme heidän uudenkarhealla terassilla nauttimassa shampanjaa, grilliherkkuja ja raparperipiirakkaa. Kaisa on myös bloggaajakolleega ja hänen ihastuttava ja mielenkiintoinen blogi NO HOME WITHOUT  YOU on tutustumisen arvoinen ja aivan omiaan teille sisustamisesta ja askartelusta kiinnostuneille.


Tänne ensimmäisiin (huom! painotus sanalla ensimmäisiin!) illanistujaisiin vein mukanani raparperipiirakkaa, joka kulkee nimellä raparperiansa. Nappasin ohjeeni Kinuskikissalta täältä. Raparperiansa oli oikein kiva uusi tuttavuus ja sainpa oman pihan raparperit hyötykäyttöön! Tämä piirakka olisi varmasti myös aivan mahtava mustikkaisena ja aionkin kokeilla sitä heti, kun mustikkakausi pääsee kunnolla vauhtiin. :)
Tässäpä pikainen päivitys. Lapset nukkuu, joten pitää kiirehtiä itsekin yöunille. Mukavaa viikonloppua allesammans!

2-vuotis arvonta!

Noniin! Tässäpä tämä jo pariin otteeseen lupaamani synttäriarvonta! Koska blogi täytti kesäkuun alussa huimat kaksi vuotta, arvotaan palkinnon saajiakin ihan kaksin kappalein, eli kannattaa osallistua! Arvontaan pääset osallistumaan tuttuun tapaan kommentoimalla tämän postauksen alle. Toivoisin, että kertoisitte  oman lempileivonnaisenne. Se voi olla ihan mitä vaan ja ehkäpä saan tätä kautta taas uusia inspiraatioita. :) Osallistua voi heinäkuun loppuun asti ja palkintona on luonnollisesti taas jotain oikein kivaa!
Meidän pihalla ovat pionit (vihdoin!) aloittaneet kukintansa. Istuttelin niitä ahkerasti viime vuonna ja nyt ne kukkivat jo melko nätisti. Toivottavasti kukat jaksavat kukkia vielä ristiäisissä, joihin on aikaa pari viikkoa. Jos ilmat sallivat, pidämme ristiäiset varmaankin ulkosalla.


Ihanaa alkanutta heinäkuuta!

Hyvää Juhannusta!

Ilta hämärtyy ja meidän talo hiljenee. Masu on täynnä grilliherkkuja ja ihanaa mansikkakakkua jälkiruoaksi. Toivottelen oikein makoisaa ja mansikkaista juhannusta kaikille lukijoille!

Meidän arki

Isosisko ja pikkuveli

Pieni haaveilija

Heissulivei! Meillä riittää kiirusta kotona ja arki on pikkuhiljaa lähtenyt rullaamaan omalla painollaan. Isosisko on ollut todella reipas aivan kuten pikkuveljensäkin. Tällä hetkellä pienimmäinen syö lähes jatkuvasti, joten jauhoja ei olla meidän huushollissa liiemmin pöllytelty. Leipominen ja kokkailu on myös isosiskon lempipuuhaa, joten sijaistoimintoja on yritetty keksiä urakalla vilkkaalle neidille! Ensi kuussa on luvassa ristiäiset ja käytännön ihmisenä (öhöm) olen tässä suunnitellut aloittavani ristiäisleipomukset ajoissa. Blogin kaksivuotissynttäritkin hujahtivat ohi kuun vaihteessa ja lupailin siihen kohtaan arvontaa. Nyt kun täällä kotosalla on ollut hieman muuta puuhaa, on sekin siirtynyt, mutta ensi kuussa lupaan toteuttaa senkin! Ja palatakseni vielä noihin tuleviin ristiäsiin - nyt te voisitte, ihanat lukijat, ehdottaa tähän kohtaan meille ristiäistarjottavia. Omat aivot toimivat tällä hetkellä hyvin tahmaisesti ja aikaa suunnitteluunkin on hieman huonosti, joten otan mielelläni kaikenlaisia vinkkejä vastaan. Millaisia tarjottavia sinä tarjoaisit kastejuhlassa? :)

Hän on saapunut!

 Eräänä toukokuisena ukkosaamuna saapui maailmaan suloinen hurmuriini. Pienessä tuhisijassa oli mittaa 50 cm ja painoa 3715 g. Isosisko on hoitanut pikkuveljeään reippaan hellästi ja pusujen määrä tässä taloudessa on taas moninkertaistunut! 

Viime syksynä ollessani 9 vkolla raskaana istutin kukkapenkkiin tulppaanin sipuleita. Istuttaessani näitä sipuleita mietiskelin, että kun nämä varmaan kukkivat juuri silloin kun vauva toukokuussa syntyy. Niinhän siinä sitten kävi, että tulppaanit puhkesivat kukkaan juuri edellisenä päivänä ennen pojan syntymää. Viimeinenkin nuppu aukesi pojan syntymäpäivänä. Olin kytännyt kukkia jo pari viikkoa ja toivonut niiden kukkivan jo! Viikkoa aikaisemmin sanoinkin miehelleni, että katoppas vaan, niin lapsi ei synny ennenkuin kukat aukeavat. Sattumaa tai ei, sitähän voi miettiä. :)


Blogissa jatkuu hienoinen hiljaiselo, kun perheemme opettelee nyt uusia arkikuvioita pikku Hurmuriinin kanssa. Kesäkuussa on toki luvassa taas arvontaa blogin 2-vuotis synttäreiden kunniaksi. Ihanaa alkavaa kesää kaikille!!

Kolakeksit

Mies lähti tyttäremme kanssa uimaan ja minä aioin levätä ja ottaa rennosti. Katin kontit. Viisi minuuttia sen jälkeen kun ulko-ovi sulkeutui alkoi leivontasyyhy vaivaamaan. Makoilin sohvalla ja manasin itselleni, etten nyt ala millekään vaan nukun ja luen vaikka kirjaa. Taisin torkahtaakin kymmeneksi minuutiksi ja kun siittä avasin silmäni kävelin suoraan keittiöön ja nappasin taikinakulhot esiin. Pikkuleiväthän ovat nopeita, eikö? :)
Ohje on alkujaan Leila Lindholmin kirjasta ja teenkin sen lähes samalla tavalla. Taidan tosin laittaa hieman enemmän siirappia, sillä pidän siittä että kekseissä on kunnon sitko. Taikina saattaa aluksi tuntua hassulta ja makukaan ei vastaa kulhossa sitä mitä se on uunissa olon jälkeen. Taikina myös leviää uunissa melko reilusti. Nämä kolapiparit ovat kivoja pikkumakeita kahvipöydässä!


Kolakeksit

• 100 g hyvin pehmennyttä voita tai margariinia
• 1 dl sokeria
• 2-3rkl vaaleaa siirappia
• 2 1/4 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl soodaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl jauhettua inkivääriä

Vaahdota hyvin pehmennyt rasva, sokeri ja siirappi kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sen jälkeen taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa 2-3 osaan. Muovaa osat tangoiksi  ja nosta tangot leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paina tankoja hieman litteämmiksi  ja painele haarukalla tankoihin vielä vinot piikkien jäljet. Paista tankoja uunin keskiosassa 175 asteessa n.12-15 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Nosta tangot jäähtymään ja hetken jäähtymisen jälkeen leikkaa tangot terävällä veitsellä vinoneliöiksi. Anna keksien jäähtyä kokonaan pellin päällä ennen keksipurkkiin siirtoa.

Nopea marjapiiras

Vappua vietimme kotosalla hyvin rauhallisissa merkeissä. Onneksi ilma oli kaunis, sillä olimme päättäneet avata terassin ja grillikauden vapun kunniaksi. Bambiinon kummitäti tuli miehensä kanssa meille grillailemaan ja niinpä päätin loihtia jotain nopeaa jälkiruokaa koko poppoolle. Törmäsin tähän reseptiin täällä jo aikoja sitten ja koska se oli saanut niin runsaasti kehuja, päätin kokeilla sitä itsekin. Nopea se tosiaan on, eikä suotta kehuttu. Sen verran tosiaan karsin ohjeesta, etten tehnyt marjojen päälle alkuperäisessä ohjeessa olevaa kiillettä ja marjojakin laitoin varmaankin paljon enemmän kuin pitäisi. Uskon, että kesällä tästä tulee meidän perheessä jonkinlainen vakiotarjottava, sillä niin nopeatekoinen kakku on kyseessä. Ja kesällä on noita marjojakin helpommin saatavilla. :) Tein kakun 26cm vuokaan.


Pohja

• 150 g voita tai margariinia
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 3 dl jauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna tehokkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja painele voideltun piirakkavuoan pohjalle. Paista 200 asteessa n.10-12 minuuttia. Anna jäähtyä ennen täytteen laittoa.

Täyte

• 2 1/2 dl Flora Vispiä tai kermaa
• 150 g Creme Fraichea
• 1 dl fariinisokeria
• marjoja
• maitoa kostutukseen

Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Lisää sekaan ranskankerma ja fariinisokeri ja jatka vatkaamista kunnes fariinisokeri on liuennut. Kostuta jäähtynyt pohja maidolla ja leivitä täyte pohjan päälle. Lisää täytteen päälle marjat ja koristele esim. tomusokerilla tai sitruunamelissan lehdillä. Piiras on parhaimmillaan kun on saanut vetäytyä hetken.

Sokerimunkit ja sima

Nyt on tehtynä elämäni ensimmäiset munkit ja vappusima. Aiempina vuosina olen ollut niin kiireinen mutta nyt äitiyslomalla on sopivasti aikaa näille ihanille perinteillekin. Kuten olen monesti aiemmin blogissa todennut - tämähän oli helppoa! Jotenkin sitä aina vaipuu siihen uskoon, ettei osaa tai että tekeminen on hankalaa tai sitten vaan syyttää sitä ajan puutetta. Noh, nyt täytyy todeta ettei tästä eteenpäin ole hirveästi päteviä syitä jättää tätä perinnettä enää välistä!
Aloitin tekemällä siman viikko sitten. Muistelin, että tätini teki aina ihanaa simaa ja niinpä soitin hänelle vinkkien toivossa. Kulutin myös aikaa tutkimalla miten sima kannattaa valmistaa, jotta se ei olisi liian hiivainen tai mauton tai laimea tai tai... 
Päädyin lopulta tähän ohjeeseen ja tällä tuli oikein hyvä sima. Annoin siman ensin seistä kannella peitetyssä ämpärissä vuorokauden, jonka jälkeen pullotin simat ja siirsin meidän ulkovarastoon, joka on lämpötilaltaan n.15 astetta. Väänsin korkit tiukasti kiinni ja kävin päästämässä paineet pois n. 2 vrk jälkeen. Tämän jälkeen annoin simojen muhia ulkovarastossa vielä pari päivää, jonka jälkeen siirsin ne jääkaappiin (paineet pois taas) ja siellä ne nyt ovat ja koemaistelu osoitti, että ovat varsin onnistuneet.


Sima

• 4 litraa vettä
• 300 g fariinisokeria
• 200 g taloussokeria
• 2-3 sitruunaa
• pienen pieni nokare tuoretta hiivaa
• sokeria ja rusinoita pullotukseen

Kiehauta puolet vedestä ja kaada se sokereiden päälle. Lisää loput vedestä, sekä sitruunoiden mehu, sekä osa keltaista kuorta. Itse puristin kahden sitruunan mehun ja kolmannen leikkasin renkaiksi, joista laitoin sekaan hedelmälihan ja keltaisen kuoriosan. Terävällä veitsellä saa mainiosti leikattua pois valkoiset kitkerät osat. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Liota pieni, noin herneen kokoinen hiivanokare kädenlämpöiseen vesitilkkaan ja kaada seos ämpäriin. Sulje kannella ja anna käydä huoneenlämmössä noin yhden vuorokauden. Pullota puhtaisiin pulloihin siivilän kautta. Laita pullojen pohjalle n. 1 rkl sokeria ja muutamia rusinoita. Anna käydä pari päivää huoneen lämmössä tai n. viikko kylmässä. Käy välillä päästämässä paineet pois simapulloista.


Toinen projektini, jonka tein tänään, olivat sokerimunkit. Taas sama juttu, pidin jotenkin munkkien paistamista äärimmäisen hankalana ja vaarallisena juttuna. Noh, täytyy todeta, etten olisi välttämättä ihan noin vain läträillyt kuuman öljyn kanssa jos Bambiino olisi ollut kotona (varsinkin kun hän nykyään haluaa ehdottomasti olla kaikessa mukana). Mutta neiti onkin mummolassa, joten sain rauhassa perehtyä munkkien paistoon. Taikinan ohje on itseasiassa sellainen pullataikinan ohje, jolla teen nykyään kaikki pullat. Ohje on napattu Koti ja Keittiö-lehdestä. Tämä taikinaohje on mielestäni maailman helpoin, nopein ja tällä tulee takuuvarmasti hyvää pullaa ja näköjään myös munkkeja. :)


Sokerimunkit (n. 20 kpl)

• 100g margariinia
• 2 1/2 dl maitoa
• 25 g tuorehiivaa
• 3 rkl haaleaa vettä
• 1 tl kardemummaa
• ripaus suolaa
• 1 dl sokeria
• 1 muna
• n. 7  dl jauhoja
• rypsiöljyä munkkien paistamiseen

Sulata rasva kattilassa. Liota hiiva haaleaan veteen kulhossa. Lisää kulhoon sokeri, suola ja kardemumma. Anna seistä hetken. Kaada sulan rasvan sekaan kylmä maito. Kaada nyt kädenlämpöinen rasva-maitoseos kattilasta kulhoon ja lisää sekaan myös muna. Sekoita. Ala lisäämään jauhoja vähitellen kunnes taikina on kimmoisaa. Muistakaa, että mitä notkeampi ja löysempi taikina, sitä kuohkeammat munkit ja pullat. Kohota taikina peitettynä lämpimässä paikassa n.45 minuuttia kunnes se on noin kaksinkertainen. Kumoa kohonnut taikina jauhoisella alustalle ja pyörittele siittä n. 20 pikkupullaa. Peitä pullat ja anna kohota n.30 min. 


Paistaminen


Kun pikkupullat ovat kohonneet, laita kattilaan n. 6-7dl rypsiöljyä 1,5 l kattilaan ja kuumenna. Sopiva lämpötila olisi n. 170-180 astetta. Minulla ei ollut mittaria paistossa mukana ja niinpä testasin öljyn sopivan lämpötilan paistamalla pieniä nokareita taikinaa öljyssä. Kun nokareet jäivät pinnalle ja saivat kullanruskean värin, oli öljyn lämpötila sopiva. (Munkkeja paistaessa pidä aina kansi lähellä mahdollisen tulipalovaaran takia. Liekit pitää aina tukahduttaa kannella, ei missään nimessä vedellä.) Kohonneita pikkupullia voi paistaa sellaisenaan tai tehdä sormella reikä keskelle kuten minä tein. Munkit pitää kääntää paiston aikana, jotta molemmat puolet saavat kauniin kullanruskean värin. Nosta valmiit munkit reikäkauhalla tai pitkällä haarukalla esim. tyhjän kanamunakennon päälle. Kun munkit ovat jäähtyneet pyörittele niitä erikoishienossa sokerissa. Munkit ovat parhaimmillaan aivan tuoreena. 




Hauskaa ja makoisaa Vappua kaikille lukijoille!

Appelsiinitoscakakku

Kirjoittelinkin aiemmin tänne, kun työpaikkamme lounaskahvilasta sai aina perjantaisin ostaa mukaan jotain piirakoita, sämpylöitä ja kakkusia. Kerran nappasin mukaani sieltä toscakakun (kyllä, raskaana ollessa meinaa laiskottaa ja silloin leipoo joku muu! :D ) Se oli hyvää ja jäi siis mieleen. Nyt äitiyslomalla ollessa päätin leipasta kotiin ihan itse vastaavaa kakkua. Hyväähän tämä oli, eikä kuivaa kuten olen aina pelännyt. Yksi työkaveri vinkkasi appelsiinin käytöstä kakussa ja siittä innostuneena puristelin taikinaan mukaan yhden appelsiinin mehun ja raastoinpa sekaan myös appelsiinin kuoriraasteen. Tämä kakku katosi kyllä meidän kaapista lähes ennätysvauhtia. :) Kakku tulee 26cm vuokaan ja suosittelen kokeilemaan!


Pohja

• 2 kananmunaa
• 1 1/2 dl sokeria
• 2 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 appelsiinin mehu ja raastettu kuori
• 1/2 dl kermaa
• 75 g margariinia tai voita

Pese appelsiinin kuori hyvin, rasta kuoren oranssi osa ja purista mehu. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää muna-sokerivaahtoon. Lisää kerma ja rasva, sekoita hyvin ja lisää lopuksi vielä sekaan appelsiini mehu ja kuoriraaste. Paista uunin alatasolla 200 asteessa n.15-20 minuuttia.


Kuorrute

• 75 g voita
• 100 g mantelilastuja
• 1 dl sokeria
• 2 rkl vaaleaa siirappia
• 1 1/2 rkl vehnäjauhoja
• 1 1/2 rkl maitoa

Sulata kattilassa voi, lisää loput aineet ja kiehauta kevyesti sekoittaen. Kaada kuorrute pohjan päälle, laita kakku takaisin uuniin ja paista n.7 minuuttia, kunnes kuorrute on saanut kauniin värin.