Naked Cake

Viikonloppuna oli toisetkin juhlat, nimittäin ihanan Kaisan suloinen tytär sai nimensä ja minä sain kunnian tehdä kakun hänen juhliinsa. Tällä hetkellä nämä nakukakut ovat superpop, ja olin hyvin tyytyväinen, kun Kaisa pyysi sellaista pienoisen juhliin. Naked Cake on kakku, jota ei kuorruteta millään pursotuksilla tai sokerimassalla. Kakun kerrokset saa ja pitää näkyä - lopputulos on tarkoituksella rosoinen. Koristeina käytetään marjoja ja vaikka kukkia ja yrttejä kuten tässä yksilössä. Nautin suuresti tämän kakun teosta, oli suorastaan ihanaa päästä tekemään jotain luonnonkaunista kaiken sokerimassasekoilun perään (tsekkaa edellinen postaus!). 
Kaisa toivoi kakkuun valkoista ja tummanviherää värimaailmaa. Koristelin kakun rosmariinin oksilla, sekä harsokukalla ja yhdellä isolla pionilla. Harsokukkaa Kaisa käytti muutenkin kattauksessaan, ja rosmariinia menuussaan, joten kakku sukelsi mukaan hienosti. Makuina kakussa oli mansikka ja raparperi.
Elikäs viikonloppu oli juhlia ja kakkuja täynnä, nyt vaan takaisin arjen pikajunaan. Mukavaa viikkoa allesammans!

Voi pojat!

Niinpä niin. Pienen pojan synttäritoiveet ovat aina jännä paikka, ainakin tämmöiselle esteettiselle äipälle. Meidän pikku-ukon toiveissa oli pitkään helikopteri-juhlat, joihin pitäisi olla helikopteria kaikki, mutta teema vaihtuikin ihan viime tingassa pari viikkoa ennen varsinaisia juhlia. Helikopteri-teema olisi ollut sinänsä ihan hauska, mutta se kakku, se tuotti päänvaivaa. Kun teema vaihtui "Paideriin" olin samanaikaisesti huojentunut ja hieman huolissani. Huoleni koski lähinnä sitä, että löydänkö tarpeeksi sieviä kattaus- ja koristelutarpeita, sillä Spiderman on aika raisu hahmo (varsinkin 3-vuotiaalle!). Lopulta päädyin yhdistelemään joitain Spiderman-aiheisia juttuja perusvärien kanssa, ja lopputulos oli ihan jees ja tarpeeksi lapsekas. 
Tarjolla meillä oli tällä kertaa tuttuja ja turvallisia herkkuja. En edes yrittänyt lähteä kehittelemään hirveästi mitään uutta, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Sen verran kuitenkin "säädin", että halusin tehdä tarjottavia shottilaseihin erilaisten tapahtumien buffatyyliin, ja niinpä lemon possetit ja avokado-tomaattisalsa tarjottiin pikkukipoista. Olin hyvin tyytyväinen itseeni tämän idean oivaltamisesta, sillä sen lisäksi että kattaus näytti kauniille, oli se myös äärimmäisen helppo tehdä! Idea lemon posseteihin lähti siittä, että kävin kahtena edellisenä viikonloppuna ulkona syömässä sekä Porvoon Sinnessä, että Helsingin Tapas y Copasissa ja siellä tämä kyseinen jälkiruoka oli listalla. Olisiko vanha tuttu uudessa nosteessa? Yhtä kaikki, tässä meidän tarjottavat:

• Spiderman-kakku raparperi- ja mansikkatäytteillä
• Mokkapalat
• Vaaleat piparit
• Toffeiset pekaanipähkinäcookiesit
• Lemon possetit shottilaseissa
• Sipulipiiras
• Pekonipiirakkaa
• Munakasrulla kylmäsavulohi-piparjuuritäytteellä
• Avokado-tomaattisalsa mukeissa
• Popcornia

Olipa muuten mukavaa pitkästä aikaa sekä leipoa, häärätä juhlavalmisteluja, että kuvata. Ja nyt kun aloin päivittämään blogia huomasin, että olen kuvannut kameralla viimeksi tammikuussa, ja kun aloin kirjoittamaan tekstiä etsin näppäimiä aivan vääristä paikoista. Syy näppissekoiluun: työpaikalla vietetty aika perustietokoneen äärellä, joka ei siis ole MACci niinkuin kotona - apua! Juhlavalmisteluja en toki sorvannut yksin. Minulla oli äiti pohjoisesta apuna lähes kaksi viikkoa (!!!!) ja anoppi auttoi myös, eli koko suku oli jälleen mobilisoitu mukaan. 
Mutta hei, ehkäpä nyt on taas aikaa blogille, kun on ikkunat ja verhot pesty, leivontakaappi siivottu, vaatehuone järkätty... tiedättehän te, kaikki ne "teen kun ehdin"-jutut. ;) 

Sipulipiirakka

Ollessani lapsi inhosin sipulia yli kaiken. Minulla oli tapana erotella sipulit ruoasta ja piilottaa ne taskuuni. Onneksi meillä oli ahneita koiria, joille pystyin syöttämään nämä jämäpalat heti, kun vanhempien silmä vältti. 

Nykyään rakastan sipulia, ja on sinänsä hassua, etten ole ennen tätä ohjetta tehnyt esimerkiksi sipulipiirakkaa koskaan. Oikeastaan törmäsin ohjeeseen sattumalta, kun joulun välipäivinä käväisin työpaikallani. Työpaikan kahvila ei ollut auki, joten osa porukasta oli tuonut omat eväät. Yksi työkaveri oli tuonut tätä piirakkaa ja ihastuin tähän oitis! Sen jälkeen olen leiponut sipulipiirakkaa lähes joka viikko. Piirakkaa on tarjottu myös kaikille vieraille, ja kaikki ovat pitäneet siittä kovasti. Pohjan piirakkaan voi tehdä itse, mutta myös kaupan valmiit pakastetaikinat sopivat tähän oikein hyvin - olen kokeillut molempia. Ohje on n.24cm vuokaan

Pohja 

• 150 g voita
• 3 1/2 dl vehnäjauhoja 
• 2-3 rkl vettä
• (suolaa)

Nypi voi ja jauhot. Jos käytät suolatonta voita, voit lisätä myös 1 tl suolaa jauhojen sekaan. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina hyvin voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte

• 4 keskikokoista sipulia
• 1 valkosipulin kynsi
• 50 g voita
• 1 tl sokeria
• 3 1/3 dl kuohukermaa
• suolaa ja pippuria maustamiseen
• 150g vahvaa juustoa, esim. emmental

Kuutioi sipulit ja paista ne voissa keskivahvalla lämmöllä. Käännä hella miedolle lämmölle ja lisää sokeri. Anna sipuleiden hautua useampi minuutti välillä käännellen. Lisää kerma, mausta suolalla ja pippurilla, ja kiehauta täyte nopeasti. Anna täytteen jäähtyä tovi ja kaada piirakkapohjan päälle. Ripottele pinnalle juusto. Paista tämän jälkeen piirasta uunissa alatasolla 200 asteessa n.30 minuuttia. Anna jäähtyä täysin ennen tarjoilua.

Appelsiini-suklaakakku

Olen hehkutellut täällä ennenkin, että suurinta herkkuani on Fazerina-suklaa. Rakastan appelsiinin ja suklaan yhdistelmää ja syytän siittä jo edesmennyttä isoisoäitiäni, joka hemmotteli meitä lastenlastenlapsiaan Fazerinalla usein jo ennen aamiaista. Ennenvanhaan, kun Fazerinakin oli vielä kääritty hopeiseen suojuspaperiin, oli Sortavalasta kotoisin oleva isoisoäitimme usein se henkilö, joka vei meidän päiväkotiin aamuisin. Hänellä oli tapana pysättää vaunut jokaisen tien ylityksen jälkeen ja antaa yksi neljännesosa palasesta Fazerinaa. Voitte arvata, ettei puuro liiemmin maistunut enää päiväkodin aamiaisella. 

Tämän kakun tein vanhan reseptin ympärille ja olihan se taivaallista. Itseasiassa tämän kuivakakun alkuperäinen ohjekin on isoisoäidin - eli Mamman - , joten taidan omistaa tämän tuunatun ohjeen hänen muistolleen. 

Fazerina-kakku

• 5 dl vehnäjauhoja
• 4 dl sokeria
• 1 dl tummaa kaakaojauhetta
• 1 tl suolaa
• 1 tl soodaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 kananmunaa
• 2 1/2 dl kahvikermaa
• 125 g voita
• 1-2 rkl luontaista appelsiiniaromia (Dr.Oetker)

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään isossa kulhossa. Sulata voi ja kaada sekaan appelsiiniaromi. Lisää voisula, munat ja kahvikerma, ja kääntele taikina sekaisin. Liiallinen sekoittaminen tekee kakusta kumimaisen. Kaada taikina jauhoitettuun vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 1 tunti. Anna kakun jäähtyä täysin ennen tarjoilua. Maku paranee vanhetessaan.


Lanfranchi-postauksessa oli arvonta ja onnetar suosi tällä kertaa kommentoijaa nr.16 eli Netteriinaa! Onnea!

Toffeiset pekaanipähkinäcookiet

Cookies

Lasten kanssa yksi helpoimmista leivottavista on erilaiset keksit. Tänään leivoimme sitkeitä toffeella ja pekaanipähkinällä maustettuja cookieseja, ja voi pojat, nämä olivat hyviä! Painotus tosiaan sanalla "olivat", sillä kaikki on jo tuhottu. Periaatteessa taikinan voisi maustaa millä haluaa, mutta tämä sekoitus oli erityisen herkullinen. Seuraavaksi taidan kokeilla keksejä macadamiapähkinöillä ja valkosuklaalla.

Cookies

• 150 g voita
• 1/2 dl sokeria
• 1 dl fariinisokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 kananmunaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1 pss á 85 g toffeekuutioita
• 100 g pekaanipähkinöitä

Vaahdota sokerit ja voi. Lisää munat sekaan yksitellen ja sekoita. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe keskenään. Sekoita lopulta kaikki ainekset keskenään ja kääri taikina kelmuun vetäytymään. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa tai pakastimessa vähintään pari tuntia. (Vähempikin riittää, mutta pitkä tekeytyminen tietää maukkaampia keksejä)
Leikkaa pötköstä n. 2 cm paksuja viipaleita ja paista niitä pellillä keskitasolla 175 asteessa n.10 minuuttia. Yhdelle pellille mahtuu n. 9 keksiä.

Huom! Vielä ehditte osallistua edellisen postauksen arvontaan!!

Makoisaa viikonloppua!

Chilinen mutakakku

Talven kolkutellessa ovella ja kylmän viiman nuollessa talon nurkkia, on mukavaa keittää kuppi kuumaa, kutsua naapurit istumaan iltaa ja tarjota lohduttavaa ja suklaista, chilillä ryyditettyä mutakakkua. 

Erilaiset ruokaöljyt antavat moninaisia mahdollisuuksia ruokien ja leivonnaisten maustamiseen. Halusinkin lähteä ehdottomasti mukaan Lanfranchin kamppikseen, kun sitä tarjottiin. Käytämme kotona ruoanlaitossa lähes yksinomaan oliiviöljyjä. Leipomisessa olen luottanut pääasiassa voihin, mutta osan voista voi toki korvata oliiviöljyllä, kunhan muistaa käyttää miedon makuista ja vaaleaa "extra virgin"-oliiviöljyä. Maustetut öljyt ovat myös tuttuja, sillä sitruunalla maustettu oliiviöljy on ollut meillä jo pitkään vakiokamaa salaatin sekaan. Jos taas sekoitat sitruunaoliiviöljyyn hieman soijaa ja wasabia, saat mahtavan kastikkeen lihalle, kalalle ja vaikka uuniperunalle. 

Tällä kertaa lähdin kuitenkin kokeilemaan meidän illanistujaisiin jotain muuta. Chilillä maustettu auringonkukkaöljy päätyi lopulta mutakakun sisuksiin ja se antoikin kakulle mukavaa jälkipoltetta. Jouduin leipomaan kakun pariinkin otteeseen, sillä ensimmäiseen versioon lorautin peräti puoli desiä chiliöljyä ja senhän huomasi! Kakkua pystyi syömään, mutta se ei ollut aroille chilin ystäville. Hienosäädön jälkeen olin tyytyväinen lopputulokseen ja kakkua kehtasi tarjota myös vieraille. Lapsetkin olivat innoissaan kakkulautasen ympärillä, tosin pieni jälkipolte sai heidän suunsa hämmentyneeseen virneeseen.
Tämä kakku kannattaa leipoa 20 cm reunavuokaan.

Chilinen mutakakku

• 75 g voita
• 2-3 rkl Lanfranchi chilillä maustettua auringonkukkaöljyä
• 2 1/2 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 1 tl vaniljasokeria
• ripaus suolaa
• 1 dl tummaa kaakaojauhetta
• 1 dl vehnäjauhoja
• 50 g suklaata karkeaksi rouhittuna

Sulata voi. Sekoita chiliöljy ja voisula keskenään. Lisää sokerit, suola, munat ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi ja lisää vielä vehnäjauhot ja suklaarouhe. Kääntele taikina tasaiseksi ja kaada voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa n.20 minuuttiia. Kakun pitää jäädä keskeltä hieman löysäksi.

Tarjoa hyvin jäähtynyt kakku maustamattoman kreikkalaisen jogurtin kera.

Tämän postauksen yhteydessä arvotaan myös tuotepaketti. Arvontaan pääset mukaan kommentoimalla tähän postaukseen. Voisit vaikka kertoa oman illanviettosi takuutarjottavan! Osallitumisaikaa on yksi viikko. Pääsette kurkkimaan muita kampanjan reseptejä tästä. :)

Yhteistyössä Lanfranchi

Mustikka-valkosukaakakku

Tyttäremme nimipäiviä vietettiin taannoin, ja lupasin hänelle mustikkakakun aamiaispöytään. Hyydytetty mustikka-valkosuklaakakku on varmasti jo jonkinlainen klassikko, mutta en ole itse kokeillut sitä ennen. Pidin oleellisena sitä, että siinä maistuisi sekä se mustikka, että valkosuklaa, mutta se ei saisi silti olla liian äklömakea. 
Meillä lapset eivät ole kovinkaan kakkujen perään, mutta tätä hekin jopa söivät, joten resepti ei voi olla kovin pielessä!
Koristeluun käytin ihan vain pursotettua kermaa ja pensasmustikoita. Tavalliset metsämustikat ovat sen verran sotkuisia, että jos haluat siistiä jälkeä, käytä pensasmustikoita. Ohje on 24-26 cm vuokaan.

Pohja

• 200 g dominokeksejä
• 50 g voita

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita keskenään ja painele muruseos leivinpaperilla päällystetyn irtovuokapohjan päälle.



Mustikkatäyte

• 5 liivatetta
• 2oog mustikoita
• 1 dl vaniljakastiketta
• 1 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• pieni tilkka vettä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mustikat ja sokeri sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä tuorejuuston kera. Kiehauta pieni tilkka vettä ja liota siihen lionneet liivatteet. Sekoita liivateseos huolellisesti mustikkasoseeseen ja yhdistä tämän jälkeen kerma-tuorejuustoseokseen. Kaada massa keksipohjan päälle ja nosta kylmään jäähtymään n. tunniksi.



Valkosuklaatäyte

• 4 liivatetta
• 200 g valkosuklaata
• 1/2 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 200g maustamatonta tuorejuustoa
• 1 limen kuoriraaste
• tilkka vettä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Raasta limen kuori. Sulata suklaa ja yhdistä notkistettuun tuorejuustoon. Sekoita mukaan myös raastettu limen kuori ja sokeri. Kiehauta vesitilkka ja liota siihen lionneet liivatteet. Sekoita liivateseos tuorejuustoseokseen. Yhdistä lopuksi kerman kanssa. Kaada täyte mustikkakerroksen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.  Kakun voi koristella esim. kermavaahdolla ja pensasmustikoilla.

Seesteistä sunnuntaita kaikille! 

Viiltävän hyvä guacamole

Saimme Blogiringin kautta kokeiluun Fiskarsin Functional Form-malliston veitset, veitsenteroittimen ja leikkuualustan. Meillä on kotona oikea veitsiarsenaali, osa on tuotu jopa Japanista asti, joten kotimaisen brändin laajempi kokeilu houkutteli. Heti alkuun täytyy mainita, että olen suurten veitsien ystävä. Mielestäni suuret veitset ovat jämäköitä ja niiden kanssa työskentely on helppoa. Toisekseen; inhoan tylsiä veitsiä. Ne ovat suorastaan vaarallisia, koska lipeävät sormille paljon helpommin - kokemusta on siittäkin.

Fiskarsin tarjoama setti on kattava, jokseenkin hieman "mahtipontinen" minun makuuni. Huomasin aika pian, että käytin vain tiettyjä veitsiä. Yllättäen suosikikseni osoittautui Functional Formin pieni kokinveitsi. Piperrän monesti ruokien kanssa, ja tämä kyseinen veitsi otti paikkansa pikkutarkassa hommassa suvereenisti. Käytin veistä itseasiassa myös leikatessani sokerimassasta pieniä osia vapaalla kädellä, joten veitsi on todellakin monikäyttöinen.  

Koska meillä on kotona pieniä lapsia, on helppous oleellinen osa meidän arkea. Niinpä meillä esim. veitset pestään aika surutta astianpesukoneessa. En näe tässä mitään väärää, kunhan muistaa pyyhkiä veitset huolella ennenkuin asettaa ne takaisin veitsitukkiin. Veitsitukki itsessään pidentää veitsien käyttöikää, sillä siellä ne ovat turvassa kolhuilta. Meillä veitsitukki on ensimmäinen laatuaan, ja aluksi arastelin sen laittamista esille, koska pienet lapset.
Mutta meillä ei muksut koko tukista välittäneet tuon taivaallista. Itselläni se on kuitenkin välillä tiellä, sillä laskutilat keittiössä on meillä hieman rajalliset.
Kaikki veitset tylsistyvät tietysti ennemmin tai myöhemmin, joten veitsenteroitin on järkevä hankinta. Terien teroittelu kuuluu ihan perushuoltoonkin (mistä itse on tullut livettyä).
Kokeilusetin mukana tuli myös leikkuualusta, jonka näppäriä muovialustoja käyttelin sujuvasti ilman leikkuulautaa. Kuten sanottua: helppous ennen kaikkea. Ja pakko myöntää, jotkut vanhat veitset lähtivät kyllä kierrätykseen näiden veitsien saapuessa meille.

Piperrys nousi (useita) veitsiä testailessa jotenkin pinnalle, joten seuraava reseptikin on nimenomaan tätä pipertämistä vaativaa. Guacamole on melkeinpä mahtavinta mitä tiedän, ja meillä teen sitä usein illanistujaisiin tai ihan muuten vain. Ja se loppuu aina liian aikaisin, jonka jälkeen reseptin perään kysellään. Noh, täältä pesee! Sanoisin, että seuraavalla ohjeella guacamolea riittää 2-4 hengelle, vaikka voisin kauhoa koko satsin yksinkin. Niin, ja yksi juttu vielä: Guacamolessa pitää olla sattumia!

Guacamole

• 2-3 kypsää avokadoa
• 1 lime (1/2 tl sokeria)
• 1-2 valkosipulin kynttä
• puolikas punasipuli
• 4-5 kirsikkatomaattia
• sormisuolaa
• mustapippuria
• (korianteria)
• (chiliä)

Halkaise avokadot ja soseuta kolme puolikasta. Kuutioi yksi puolikas ja lisää kuutiot sellaisenaan soseeseen. Halkaise kirsikkatomaatit ja poista sisus puristamalla. Kuutioi tomaatit tämän jälkeen pieniksi kuutioiksi. Murra valkosipulit painamalla niitä veitsen kyljellä - tämä saa kuoren irtoamaan helposti ja vahvistaa valkosipulin makua. Kuutioi tämän jälkeen valkosipuli. Leikkaa punasipuli pieneksi silpuksi. Sekoita ainekset keskenään. Lisää yhden limen mehu. (Joskus lime on Suomessa on niin hapanta, että laitan ripauksen sokeria sekaan, tämä siis valinnainen) Mausta vielä lopuksi muutamalla hyppysellisellä sormisuolaa ja mustapippuria. Halutessasi voit lisätä vielä aavistuksen chiliä sekä korianteria.

Yhteistyössä Fiskars

Nyhtöleipä

Nam, nam, nam! Näin kuului lasten suusta, kun he tätä leipää pistelivät menemään! Syksyn tullessa tekee mieli suolaista. Pitkästä aikaa teki mieli kehitellä jotain "uutta", ja vietettyäni aikaa googlettelemassa uusia leipäohjeita tämäntapainen pull-apart-bread (aka nyhtöleipä) ei vaan jättänyt enää rauhaan. Periaatteessa tämän leivän väliin voisi laittaa lähes mitä vain. Itse tyydyin kokeilemaan perinteistä valkosipuli-persilja-yhdistelmää ja kyllähän se aina toimii. Jos sinulla on illanistujaiset tiedossa, tämä on sinne ehdoton ohje! Resepti on mitoitettu kahteen pieneen 1,3 l leipävuokaan.

Taikina

• 25 g hiivaa
• 3 dl vettä
• 1 rkl sormisuolaa 
• 1 rkl sokeria
• 2 rkl oliiviöljyä
• n. 7 dl jauhoja

Liota hiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Vaivaa huolella sekaan jauhot ja anna sen jälkeen taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapallot kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi n. uuninpeltin kokoiseksi levyksi. 

Täyte

• 150 g voita
• 2-3 valkosipulin kynttä
• puntti persiljaa
• mozzarellajuustoraastetta

Ota voi pehmenemään hyvissä ajoin. Sekoita pehmeä voi, silputtu valkosipuli ja persilja. Levitä seos kauttaaltaan taikinalevyn päälle. Ripottele tämän jälkeen päälle vielä juustoraaste.  Leikkaa levy neljään osaan pitkittäissuunnassa. Kasaa tämän jälkeen kaistaleet päällekäin ja leikkaa vielä 5 osaan. Lado tämän jälkeen leikkaamasi neliöt jonoksi voideltuun leipävuokaan. Ripottele vielä pinnalle hieman juustoraastetta. Paista 225 asteessa alatasolla n.20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Helppo sienipiirakka

Tällä hetkellä metsästä saa vielä sieniä ja alkavaan syksyyn kuuluukin ehdottomasti sienipiirakka. Tässä yksi päivä tein pikaisesti tämän piirakan iltapalaksi ja se katosi nopeasti parempiin suihin. Meillä lapset ovat vielä hieman vierastaneet sieniä, liekö maun vai suutuntuman vuoksi, mutta tässä piirakassa sienetkin menivät alas kuin vettä vain.
Olen monesti aiemminkin kirjoittanut, että kiireiseen arkeen valmiit pakastetaikinat ovat ihan OK, ja niin myös tällä kertaa. Käytin piirakkaan tuoreita kantarelleja, mutta luulenpa, että tähän sienipiirakkaan sopii varmasti mitkä tahansa sienet.

Sienipiirakka

• 1 pkt valmista (suolaista) pakastetaikinaa
• voita paistamiseen
• 1 l sieniä, esim. kantarelleja
• 1 iso sipuli
• 1 pieni prk smetanaa
• 100 g kermaviiliä
• 3 kananmunaa
• 1/2 dl kolmen sipulin kermaa (Valio)
• Emmental- ja mozzarellajuustoraastetta
• (pinjansiemeniä)

Paista sieniä kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut sienistä ja lisää voinokare, sekä sipulisilppu. Kuullota hetki ja anna sen jälkeen jäähtyä. Painele taikina halkaisijaltaan n.26cm vuokaan. Kaada sieni-sipuliseos pohjan päälle. Sekoita yhteen munat, smetana, kermaviili ja makukerma. Kaada massa sienien päälle. Ripottele lopuksi pinnalle reippaasti juustoraastetta ja pinjansiemeniä. Paista 200 asteessa n.25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.