21. syyskuuta 2014

Mustikka-valkosukaakakku




Tyttäremme nimipäiviä vietettiin taannoin, ja lupasin hänelle mustikkakakun aamiaispöytään. Hyydytetty mustikka-valkosuklaakakku on varmasti jo jonkinlainen klassikko, mutta en ole itse kokeillut sitä ennen. Pidin oleellisena sitä, että siinä maistuisi sekä se mustikka, että valkosuklaa, mutta se ei saisi silti olla liian äklömakea. 
Meillä lapset eivät ole kovinkaan kakkujen perään, mutta tätä hekin jopa söivät, joten resepti ei voi olla kovin pielessä!
Koristeluun käytin ihan vain pursotettua kermaa ja pensasmustikoita. Tavalliset metsämustikat ovat sen verran sotkuisia, että jos haluat siistiä jälkeä, käytä pensasmustikoita. Ohje on 24-26 cm vuokaan.

Pohja
  • 200 g dominokeksejä
  • 50 g voita
Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita keskenään ja painele muruseos leivinpaperilla päällystetyn irtovuokapohjan päälle.



Mustikkatäyte
  • 5 liivatetta
  • 2oog mustikoita
  • 1 dl vaniljakastiketta
  • 1 dl sokeria
  • 2 dl kermaa
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • pieni tilkka vettä
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Soseuta mustikat ja sokeri sauvasekoittimella. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä tuorejuuston kera. Kiehauta pieni tilkka vettä ja liota siihen lionneet liivatteet. Sekoita liivateseos huolellisesti mustikkasoseeseen ja yhdistä tämän jälkeen kerma-tuorejuustoseokseen. Kaada massa keksipohjan päälle ja nosta kylmään jäähtymään n. tunniksi.



Valkosuklaatäyte
  • 4 liivatetta
  • 200 g valkosuklaata
  • 1/2 dl sokeria
  • 2 dl kermaa
  • 200g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 limen kuoriraaste
  • tilkka vettä
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Raasta limen kuori. Sulata suklaa ja yhdistä notkistettuun tuorejuustoon. Sekoita mukaan myös raastettu limen kuori ja sokeri. Kiehauta vesitilkka ja liota siihen lionneet liivatteet. Sekoita liivateseos tuorejuustoseokseen. Yhdistä lopuksi kerman kanssa. Kaada täyte mustikkakerroksen päälle. Anna hyytyä jääkaapissa 3-4 tuntia.  Kakun voi koristella esim. kermavaahdolla ja pensasmustikoilla.

Seesteistä sunnuntaita kaikille! 

18. syyskuuta 2014

Viiltävän hyvä guacamole






Saimme Blogiringin kautta kokeiluun Fiskarsin Functional Form-malliston veitset, veitsenteroittimen ja leikkuualustan. Meillä on kotona oikea veitsiarsenaali, osa on tuotu jopa Japanista asti, joten kotimaisen brändin laajempi kokeilu houkutteli. Heti alkuun täytyy mainita, että olen suurten veitsien ystävä. Mielestäni suuret veitset ovat jämäköitä ja niiden kanssa työskentely on helppoa. Toisekseen; inhoan tylsiä veitsiä. Ne ovat suorastaan vaarallisia, koska lipeävät sormille paljon helpommin - kokemusta on siittäkin.

Fiskarsin tarjoama setti on kattava, jokseenkin hieman "mahtipontinen" minun makuuni. Huomasin aika pian, että käytin vain tiettyjä veitsiä. Yllättäen suosikikseni osoittautui Functional Formin pieni kokinveitsi. Piperrän monesti ruokien kanssa, ja tämä kyseinen veitsi otti paikkansa pikkutarkassa hommassa suvereenisti. Käytin veistä itseasiassa myös leikatessani sokerimassasta pieniä osia vapaalla kädellä, joten veitsi on todellakin monikäyttöinen.  

Koska meillä on kotona pieniä lapsia, on helppous oleellinen osa meidän arkea. Niinpä meillä esim. veitset pestään aika surutta astianpesukoneessa. En näe tässä mitään väärää, kunhan muistaa pyyhkiä veitset huolella ennenkuin asettaa ne takaisin veitsitukkiin. Veitsitukki itsessään pidentää veitsien käyttöikää, sillä siellä ne ovat turvassa kolhuilta. Meillä veitsitukki on ensimmäinen laatuaan, ja aluksi arastelin sen laittamista esille, koska pienet lapset.
Mutta meillä ei muksut koko tukista välittäneet tuon taivaallista. Itselläni se on kuitenkin välillä tiellä, sillä laskutilat keittiössä on meillä hieman rajalliset.
Kaikki veitset tylsistyvät tietysti ennemmin tai myöhemmin, joten veitsenteroitin on järkevä hankinta. Terien teroittelu kuuluu ihan perushuoltoonkin (mistä itse on tullut livettyä).
Kokeilusetin mukana tuli myös leikkuualusta, jonka näppäriä muovialustoja käyttelin sujuvasti ilman leikkuulautaa. Kuten sanottua: helppous ennen kaikkea. Ja pakko myöntää, jotkut vanhat veitset lähtivät kyllä kierrätykseen näiden veitsien saapuessa meille.

Piperrys nousi (useita) veitsiä testailessa jotenkin pinnalle, joten seuraava reseptikin on nimenomaan tätä pipertämistä vaativaa. Guacamole on melkeinpä mahtavinta mitä tiedän, ja meillä teen sitä usein illanistujaisiin tai ihan muuten vain. Ja se loppuu aina liian aikaisin, jonka jälkeen reseptin perään kysellään. Noh, täältä pesee! Sanoisin, että seuraavalla ohjeella guacamolea riittää 2-4 hengelle, vaikka voisin kauhoa koko satsin yksinkin. Niin, ja yksi juttu vielä: Guacamolessa pitää olla sattumia!

Guacamole

  • 2-3 kypsää avokadoa
  • 1 lime (1/2 tl sokeria)
  • 1-2 valkosipulin kynttä
  • puolikas punasipuli
  • 4-5 kirsikkatomaattia
  • sormisuolaa
  • mustapippuria
  • (korianteria)
  • (chiliä)
Halkaise avokadot ja soseuta kolme puolikasta. Kuutioi yksi puolikas ja lisää kuutiot sellaisenaan soseeseen. Halkaise kirsikkatomaatit ja poista sisus puristamalla. Kuutioi tomaatit tämän jälkeen pieniksi kuutioiksi. Murra valkosipulit painamalla niitä veitsen kyljellä - tämä saa kuoren irtoamaan helposti ja vahvistaa valkosipulin makua. Kuutioi tämän jälkeen valkosipuli. Leikkaa punasipuli pieneksi silpuksi. Sekoita ainekset keskenään. Lisää yhden limen mehu. (Joskus lime on Suomessa on niin hapanta, että laitan ripauksen sokeria sekaan, tämä siis valinnainen) Mausta vielä lopuksi muutamalla hyppysellisellä sormisuolaa ja mustapippuria. Halutessasi voit lisätä vielä aavistuksen chiliä sekä korianteria.

Yhteistyössä Fiskars






3. syyskuuta 2014

Nyhtöleipä


Nam, nam, nam! Näin kuului lasten suusta, kun he tätä leipää pistelivät menemään! Syksyn tullessa tekee mieli suolaista. Pitkästä aikaa teki mieli kehitellä jotain "uutta", ja vietettyäni aikaa googlettelemassa uusia leipäohjeita tämäntapainen pull-apart-bread (aka nyhtöleipä) ei vaan jättänyt enää rauhaan. Periaatteessa tämän leivän väliin voisi laittaa lähes mitä vain. Itse tyydyin kokeilemaan perinteistä valkosipuli-persilja-yhdistelmää ja kyllähän se aina toimii. Jos sinulla on illanistujaiset tiedossa, tämä on sinne ehdoton ohje! Resepti on mitoitettu kahteen pieneen 1,3 l leipävuokaan.

Taikina

  • 25 g hiivaa
  • 3 dl vettä
  • 1 rkl sormisuolaa 
  • 1 rkl sokeria
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • n. 7 dl jauhoja
Liota hiiva veteen. Lisää sokeri, suola ja öljy. Vaivaa huolella sekaan jauhot ja anna sen jälkeen taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapallot kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi n. uuninpeltin kokoiseksi levyksi. 

Täyte


  • 150 g voita
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • puntti persiljaa
  • mozzarellajuustoraastetta
Ota voi pehmenemään hyvissä ajoin. Sekoita pehmeä voi, silputtu valkosipuli ja persilja. Levitä seos kauttaaltaan taikinalevyn päälle. Ripottele tämän jälkeen päälle vielä juustoraaste.  Leikkaa levy neljään osaan pitkittäissuunnassa. Kasaa tämän jälkeen kaistaleet päällekäin ja leikkaa vielä 5 osaan. Lado tämän jälkeen leikkaamasi neliöt jonoksi voideltuun leipävuokaan. Ripottele vielä pinnalle hieman juustoraastetta. Paista 225 asteessa alatasolla n.20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

31. elokuuta 2014

Helppo sienipiirakka


Tällä hetkellä metsästä saa vielä sieniä ja alkavaan syksyyn kuuluukin ehdottomasti sienipiirakka. Tässä yksi päivä tein pikaisesti tämän piirakan iltapalaksi ja se katosi nopeasti parempiin suihin. Meillä lapset ovat vielä hieman vierastaneet sieniä, liekö maun vai suutuntuman vuoksi, mutta tässä piirakassa sienetkin menivät alas kuin vettä vain.
Olen monesti aiemminkin kirjoittanut, että kiireiseen arkeen valmiit pakastetaikinat ovat ihan OK, ja niin myös tällä kertaa. Käytin piirakkaan tuoreita kantarelleja, mutta luulenpa, että tähän sienipiirakkaan sopii varmasti mitkä tahansa sienet.

Sienipiirakka

  • 1 pkt valmista (suolaista) pakastetaikinaa
  • voita paistamiseen
  • 1 l sieniä, esim. kantarelleja
  • 1 iso sipuli
  • 1 pieni prk smetanaa
  • 100 g kermaviiliä
  • 3 kananmunaa
  • 1/2 dl kolmen sipulin kermaa (Valio)
  • Emmental- ja mozzarellajuustoraastetta
  • (pinjansiemeniä)
Paista sieniä kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut sienistä ja lisää voinokare, sekä sipulisilppu. Kuullota hetki ja anna sen jälkeen jäähtyä. Painele taikina halkaisijaltaan n.26cm vuokaan. Kaada sieni-sipuliseos pohjan päälle. Sekoita yhteen munat, smetana, kermaviili ja makukerma. Kaada massa sienien päälle. Ripottele lopuksi pinnalle reippaasti juustoraastetta ja pinjansiemeniä. Paista 200 asteessa n.25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

20. heinäkuuta 2014

Rennot jätskibileet









Vietimme eilen tyttäremme 4-vuotis syntymäpäiviä. Instagramia seuranneet ovat saattaneet huomata, että tulin juhliin suoraan New Yorkista. Tänä vuonna en siis ollut valmistelemassa juhlia millään muotoa, vaan kaikki jäi iskän harteille. Sen verran olimme mieheni kanssa etukäteen sopineet, että tänä vuonna juhlat olisivat hyvin rennot, ja tarjoilu koostuisi pääsääntöisesti jäätelöstä ja hodareista. Olihan meillä toki kakkukin (joka minun piti alunperin tehdä, mutta jumiuduin ylimääräiseksi päiväksi NYC:iin), mikä oli siis iskän tekemä ja varsin hieno (sympaattinen) sellainen.
Jätskibaari osottautui suureksi menestykseksi. Tyttö oli _aivan haltioissaan_ koko juhlien ajan, ja ahkeroikin lähes tauotta "jätskikiskan myyjänä". 
Myös muut lapset tykkäsivät jätskikopista, sillä asiakkaita oli jonoksi asti. Nakkisämpylät tekivät nekin kauppansa, ja kun kaiken tarjoili hyvin kauniista kertakäyttöastioista, ei juhlat olisi voineet olla rennommat. Sää suosi, mieli oli rento ja sekä lapset että aikuiset olivat iloisia. 

Jäätelömakuina meillä oli vaniljaa, päärynää, salmiakkia, mansikkaa ja toffeeta. Pienet vaahtokarkit ja suklaalla päällystetyt auringonkukan siemenet ostin alkukuusta ollessani Torontossa. Suklaa- ja mansikkakastikkeet ja kermavaahto kuuluvat myös asiallisen jätskikopin valikoimiin. Kauniit kertakäyttöastiat ja koristeet ovat Sweet Tootin, ja ne hankin Confetista. Itse jätskikoppi on ostettu jo alkukesästä IKEAsta. 

Vaikka juhlat on juhlittu olemme vielä tänään leikkineet jätskikiskaa. Luulenpa, että tämä koppi on vielä pitkään kesän leikeissä mukana. Itselläni alkaa huomenna vihdoin hoitovapaa ja samalla koko perhe vaihtaa vapaalle. Toivottavasti säät hellii meitä lämmöllään vielä pitkään!

Ihanaa keskikesää kaikille!

25. kesäkuuta 2014

Kesäunelma




Vietimme juhannusta ystäviemme mökillä. Onneksi koleasta säästä huolimatta kaupoissa oli jo myytävänä kotimaisia marjoja, sillä eihän juhannus ole mitään ilman suomalaisia mansikoita! Mökillä ollessa helppous on myös aika avainasemassa ja niinpä kaupasta tarttui mukaan myös muutama marenkipohja, joiden avulla rakensin tämän kesäunelman. Täällä on paljon kyselty marjatriflen ohjeen perään ja ajattelinkin nyt yhdistää sen ohjeen tähän kesäkakkuun.

Marjatriflen periaate on hyvin helppo. Leivotaan yksi kääretorttupohja, annetaan jäähtyä ja leikataan paloiksi. Marjat paloitellaan ja voidaan halutessa marinoida sokeriliemessä yön yli. Täyte on sama, kuin tämän kuvissa olevan kakun täyte (joka on alkujaan Leila Lindholmin),  ja ohje tulee tässä:

Jogurttitäyte

  • 5 dl turkkilaista jogurttia
  • 4 dl kermaa (keventäjät käyttää esim. Flora Vispiä)
  • 1 dl sokeria
  • 100g mantelimassaa
Laita mantelimassapötkö pakkaseen. Sekoita sokeri ja jogurtti. Vatkaa kerma. Yhdistä kerma ja jogurttiseos. Raasta sekaan mantelimassa. Täytä kakku (tai marjatrifle) kerroksittain marjojen ja pohjan kanssa.

Kakun kuvasin lähes puolilta öin pilvisessä säässä mökin terassilla. On tämä kesä vaan ihana, kun valoa riittä! Nyt heinäkuuta kohti! 

2. kesäkuuta 2014

Pienen palomiehen syntymäpäivät







Toukokuun lopulla vietimme meidän kuopuksen 2-vuotis syntymäpäiviä. Poikamme on suuri paloauto-fani, ja kun aikoinaan kuukausia sitten kysyin, millaisen kakun hän haluaa, vastasi poika päättäväisesti "Pii-paa palo".
Juhlat meinasivat jäädä kokonaan pitämättä, sillä syntymäpäivän aamuna huomasimme, että vesirokko oli tullut vieraillulle. Onneksi suurimalle osalle vieraista tämä ei ollut este, ja synttärisankari oli virkeä ja kuumeton, joten näinollen pääsimme viettämään juhlia.
Koska vierasmäärä äkillisesti tippui, jätin osan suunnitellusta tarjoilusta pois, mutta siltikin ruokaa oli yllin kyllin. 
Olihan syntymäpäivillä yksi ohjelmanumerokin. Olin kuukautta aiemmin ollut yhteydessä paikalliseen VPK:hon ja tiedustellut, voisivatko he vierailla luonamme juhlapäivänä paloauton kera. Suureksi iloksemme palopäällikkö suostui tähän heti, eikä pienen miehen riemulla ollut rajaa, kun paloauto kurvasi kotitalomme pihaan.
Olen aikaisempinakin vuosina laittanut listaa tarjoilusta, jotta joku saa siittä ideoita omiin juhliinsa. Tänä vuonna tein muutaman "evään" myös gluteenittomana ja laktoosittomana, jotta kaikille vieraille olisi jotain.

Menuu oli seuraavanlainen:

  • Suklainen paloautokakku (laktoositon)
  • Marjatrifle (gluteeniton, laktoositon)
  • Suklaacookiesit
  • Kahvikehrät
  • Tonnikalapiiras
  • Purjo-pekonipiiras
  • Cashew-karpalopataleipä
  • Tomaatti-mozzarella pastasalaatti yrttiöljyn kera
  • Feta-papusalaatti (gluteeniton, laktoositon)
  • Lihapullat
Näistä uusia tulokkaita tarjoilupöydässämme oli papusalaatti ja marjatrifle ja molemmat tekivät kauppansa loistavasti. Papusalaattia olen tehnyt ihan arkiruokana kotona ja marjatrifle puolestaan oli kokeilussa ihan ensimmäistä kertaa ja pidin siittä kovasti. En suinkaan kaikkea tarjoilua valmistanut itse, vaan sain tänäkin vuonna apuja appivanhemmilta, joten kiitosta myös sinne.
Tämmöiset "hieman pienemmän" juhlat tänä vuonna. Heinäkuussa on jälleen isosiskon vuoro ja tänä vuonna ajattelinkin tehdä jotain ihan muuta, kuin yleensä... 


Kaunista kesän alkua kaikille!



21. toukokuuta 2014

Kotimainen kakkupohja




Blogirinki tarjosi mahdollisuuden lähteä mukaan kampanjoimaan suomalaisen työn puolesta Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan. En oikeastaan keksi parempaa aihetta, mistä bloggata. 
Kuluttajien valinnoilla on todellakin merkitystä. Jos jokainen suomalainen laittaisi kuukaudessa 10 € enemmän kotimaisiin tuotteisiin tai palveluihin, loisi se vuodessa 10 000 uutta työpaikkaa. Suomalaisuudesta kertoo mm. Avainlippu, Design from Finland, Sirkkalehti ja Hyvää Suomesta -merkit. 
Jotta tämä tärkeä kampanja saa lisää pontta, osallistu sinäkin haasteeseen täällä - samalla voit voittaa myös jotain erinomaisia kotimaisia palkintoja.

Itse aiheen suhteen oli vapaat kädet, tosin fokus on ehkä kuitenkin arjen valinnoissa. Toukokuu on ollut kiireinen, ja vaikka on ollut vappu, äitienpäivä ja omatkin syntymäpäivät, on leipominen ja kokkailu jäänyt vähemmälle. Mutta... tänään meidän pieni poikamme täyttää 2 vuotta ja viikonloppuna juhlitaan tämän merkkipaalun saavuttamista. Arvaatte varmaan, ettei mikään kiire estä äitiä leipomasta pikkumiehen syntymäpäiville. Juhlatohinat ovat jo täydessä vauhdissa ja kuten tämmöisissä tilaisuuksissa kannattaa, olen minäkin aloittanut leipomisen hyvissä ajoin. Tämä on tätä meidän juhlavaa arkea. :)

Olen saanut jonkun verran toiveita hyvän kakkupohjan ohjeesta. Itse olen jo vuosia käyttänyt Ulla Svenskin Unelmakakut kirjassa olevaa erinomaiseksi havaittua kakkupohjien ohjeistusta. Yleisin vuoka on lienee 24 cm ja niinpä laitan nyt jakoon kyseiselle vuokakoolle suunnatun ohjeen. 

Ensimmäinen nyrkkisääntö hyvän kakkupohjan onnistumiselle on se, että kaikki tuotteet kannattaa pitää samanlämpöisinä. Monet säilyttävät kananmunia jääkaapissa, ja miksei, mutta leipomisen kannalta se ei ole paras paikka. Niinpä pidän kananmunani huoneenlämmössä. Toinen huomioitava seikka on se, että vatkauskulhojen tulee olla puhtaita ja kuivia, eikä taikinaa vatkatessa saa kuopsutella reunoja. Tehokkaasta vatkaimestakin on hyötyä. Minulla on käytössä yleiskone, joka vatkaa taikinan ihan minuuteissa kuohkeaksi. Kun taikinan saa oikein ilmavaksi on leivinjauheen käyttö turhaa. Esimerkiksi tämä kuvien kakkupohja on paistettu ilman leivinjauhetta. Hyvän ja kuohkean taikinan tunnistaa siittä, että se pitää muotonsa, eikä ole "lirua". 
Kun loppuvaiheessa yhdistää jauhot taikinaan, kannattaa sekin tehdä hyvin hellästi ja varoen, ettei ilmakuplat taikinassa hajoa. 
Itse paistaminen on helpoin kohta: kun paistoajasta on kulunut noin 2/3 voi kakkua huoletta kokeilla tikulla ja jos siihen ei enää tartu taikinaa, voi sen nostaa uunista ulos. Tässä teille siis tämä ohje:

Kakkupohja 24cm vuokaan

  • 7 kananmunaa
  • 2 1/2 dl (siroa)sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 dl perunajauhoja
  • (1 tl leivinjauhetta)
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja siivilöi sen jälkeen muna-sokerivaahtoon. Kääntele taikina varoen tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa uunin keskitasolla n.35 minuuttia.



Seuraavaksi odottelemmekin viikonloppua ja synttärikemuja. Sillä välin: kiinnittäkää huomiota siihen, mitä sinivalkoista valitsette ostoskoriin ja käykää esim. Twitterissä ja Instagramissa seuraamassa kampanjaa #sinivalkoinenjalanjälki,  #sinivalkoinenostoskori ja #blogirinki. Käykää myös tsekkaamassa kampanjan Facebook-sivut!




30. huhtikuuta 2014

Autokakku


Viime viikonloppuna juhlimme kummipojan kaksivuotissynttäreitä. Pääsin kakkuilemaan pitkästä aikaa ja pikaisella aikataululla syntyi tämmöinen autokakku. Kummipoikani on varsinainen automies, joten teema oli helppo. Makuna kakussa oli vadelma-sitruunatäyte. Koristeet ovat sokerimassaa.

Kummipoikani vanhemmat olivat mielestäni tehneet syntymäpäiväjuhlilla varsin fiksusti, sillä siellä ei ollut tarjolla mitään erityistä "namia". Lapsille oli rusinoita ja karnevaalikeksejä. Makein juttu taisi olla tämä kakku. Aikuiset puolestaan arvostivat lohipiirakkaa ja voileipäkakkua. Tälläinen tarjoilu oli itseasiassa mukavaa vaihtelua näin heti pääsiäisen (ja tulevan vapun) välillä, sillä suklaamunia ym. on tullut syötyä ihan riittämiin.

Mutta tämmöiset pikaterkut tällä kertaa! Hauskaa Vappua kaikille! :)

9. huhtikuuta 2014

The Pataleipä







Noniin, Ystävät, nyt ollaan jonkin sellaisen äärellä, että jos joku on ns. "must-try" niin tämä on se! Pataleipä eli No-knead bread on ollut blogihitti jo viime syksystä. Kuten olen täällä jo aiemminkin kertonut, olen välillä hieman myöhäisherännäinen näihin trendeihin. Tämä on myös niin naurettavan helppo, että annoin ohjeen jopa 78-vuotiaalle isoäidilleni, sillä uskon hänen pystyvän tähän vaivattomuutensa vuoksi.

Kerronpa aluksi hieman (pata)leipäfaktaa teille. Jokaisen leipurin tavoitteena on tehdä leipä, jolla on rapea kuori ja mehukas ja maustuva sisus. Kun leivomme perusleipää, jonka kohotamme melko suurilla määrillä hiivaa, saamme silloin nopeasti kohonneita, ei niin maukkaita, leipiä. Nämä leivän säilyvät vähän huonommin, kuin esimerkiksi juureen leivotut leivät. Kun teet pataleipää, laitat sekaan vain pienen nokareen hiivaa ja kohotat leipää pitkään. (jotkut ovat kokeilleet jopa ilman hiivaa!) Pitkässä kohotusajassa tapahtuu leivän happanemista (samantapaista tekniikkaa käytetään juuren teossa)  ja leipään myös kehittyy makua. Pataleipää ei myöskään tästä pitkästä nostatusajasta johtuen vaivata ollenkaan. Leivän säilyvyyskin on parempi. 
Toinen tärkeä pointti tämän leivän teossa on jauhojen määrä. "Tavallisia" leipiä paistaessa jauhoja tulee helposti laitettua liikaa, sillä taikinan käsittely on silloin helpompaa. Pataleivän taikina jätetään löysähköksi, jolloin leivän mehevyys on taattu. 
Kolmas asia on paistamistyyli.  Rautapata on tähän hommaan paras.  Joku muu kannellinen astia esim. kattila, tomii myös. Kun pata lämmitetään tulikuumaksi uunissa ja taikina nakataan kuumaan pataan kannen alle,  tapahtuu kannen alla paiston aikana lievää höyrystymistä, minkä ansiosta leipä saa rapean kuoren. Pata toimii myös leivinkiven tavoin,  jolloin padasta hehkuva lämpö auttaa leipää kohoamaan, pohja paistuu tasaisesti ja myös rapeus lisääntyy.

Olen leiponut tätä leipää nyt kolme kertaa viikon sisällä. Se ei muuten säily (höpötin jotain omiani tuossa alussa), sillä se katoaa alta aikayksikön. Alkuperäisessä ohjeessa, joka on muistaakseni Ameriikasta, on käytetty kuivahiivaa. Minä olen nostattanut kaikki kolme taikinaa tuorehiivalla ja se toimii ihan yhtä hyvin. Nostatusajasta on myös ollut puhetta. Toiset ovat antaneet taikinan levätä jopa 22 h, mutta itse olen ottanut yön yli säännön, eli semmoinen 10-12 h on ollut ihan riittävä aika. Jos lähtisin kohottamaan taikinaa jääkaapissa, silloin voisi tuo 22 h olla sopiva ja leipä varmasti vielä maukkaampi. 

Pataleipä

  • 4 dl vettä
  • herneen kokoinen nokare hiivaa
  • 1 1/2 - 2 tl suolaa tai 1 rkl sormisuolaa
  • 7 dl vehnäjauhoja
  • (maustamiseen pähkinöitä, juustoraastetta, pellavansiemenrouhetta tms.)

Liota hiiva haaleaan veteen. Sekoita mukaan suola. Lisää jauhot välillä sekoittaen. Taikina jää löysähköksi, kuin hieman paksumpi kaurapuuro. Peitä kulho ja anna taikinan nousta 10-12h huoneenlämmössä. 
Kun taikina on noussut aikansa, kumoa se hyvin jauhoitetulle pöydälle. Kääntele taikinasta pallo mutta älä vaivaa! Anna taikinan kohota vielä 30 minuuttia. Laita sillä välin uuni 225 asteeseen ja pata uuniin. 30 minuutin jälkeen ota pata uunista ja nakkaa taikinapallo pataan. Kansi päälle ja pata takaisin uuniin. Leipä saa paistua kannen alla n.30 minuuttia. Tämän jälkeen otetaan kansi pois ja leipä paistuu vielä 15 minuuttia (itse olen aavisuksen nipistänyt paistoajoista ja se ei ole vaikuttanut ainakaan huonontavasti lopputulokseen). Leipä kipataan padasta ulos ja valmista tuli!

Kuten alussa kirjoitin, tätä kannattaa kokeilla. Luulen, että meillä ei enää hirveästi muuta leipää leivota!

Terveisin, leipänatsi