20. heinäkuuta 2014

Rennot jätskibileet









Vietimme eilen tyttäremme 4-vuotis syntymäpäiviä. Instagramia seuranneet ovat saattaneet huomata, että tulin juhliin suoraan New Yorkista. Tänä vuonna en siis ollut valmistelemassa juhlia millään muotoa, vaan kaikki jäi iskän harteille. Sen verran olimme mieheni kanssa etukäteen sopineet, että tänä vuonna juhlat olisivat hyvin rennot, ja tarjoilu koostuisi pääsääntöisesti jäätelöstä ja hodareista. Olihan meillä toki kakkukin (joka minun piti alunperin tehdä, mutta jumiuduin ylimääräiseksi päiväksi NYC:iin), mikä oli siis iskän tekemä ja varsin hieno (sympaattinen) sellainen.
Jätskibaari osottautui suureksi menestykseksi. Tyttö oli _aivan haltioissaan_ koko juhlien ajan, ja ahkeroikin lähes tauotta "jätskikiskan myyjänä". 
Myös muut lapset tykkäsivät jätskikopista, sillä asiakkaita oli jonoksi asti. Nakkisämpylät tekivät nekin kauppansa, ja kun kaiken tarjoili hyvin kauniista kertakäyttöastioista, ei juhlat olisi voineet olla rennommat. Sää suosi, mieli oli rento ja sekä lapset että aikuiset olivat iloisia. 

Jäätelömakuina meillä oli vaniljaa, päärynää, salmiakkia, mansikkaa ja toffeeta. Pienet vaahtokarkit ja suklaalla päällystetyt auringonkukan siemenet ostin alkukuusta ollessani Torontossa. Suklaa- ja mansikkakastikkeet ja kermavaahto kuuluvat myös asiallisen jätskikopin valikoimiin. Kauniit kertakäyttöastiat ja koristeet ovat Sweet Tootin, ja ne hankin Confetista. Itse jätskikoppi on ostettu jo alkukesästä IKEAsta. 

Vaikka juhlat on juhlittu olemme vielä tänään leikkineet jätskikiskaa. Luulenpa, että tämä koppi on vielä pitkään kesän leikeissä mukana. Itselläni alkaa huomenna vihdoin hoitovapaa ja samalla koko perhe vaihtaa vapaalle. Toivottavasti säät hellii meitä lämmöllään vielä pitkään!

Ihanaa keskikesää kaikille!

25. kesäkuuta 2014

Kesäunelma




Vietimme juhannusta ystäviemme mökillä. Onneksi koleasta säästä huolimatta kaupoissa oli jo myytävänä kotimaisia marjoja, sillä eihän juhannus ole mitään ilman suomalaisia mansikoita! Mökillä ollessa helppous on myös aika avainasemassa ja niinpä kaupasta tarttui mukaan myös muutama marenkipohja, joiden avulla rakensin tämän kesäunelman. Täällä on paljon kyselty marjatriflen ohjeen perään ja ajattelinkin nyt yhdistää sen ohjeen tähän kesäkakkuun.

Marjatriflen periaate on hyvin helppo. Leivotaan yksi kääretorttupohja, annetaan jäähtyä ja leikataan paloiksi. Marjat paloitellaan ja voidaan halutessa marinoida sokeriliemessä yön yli. Täyte on sama, kuin tämän kuvissa olevan kakun täyte (joka on alkujaan Leila Lindholmin),  ja ohje tulee tässä:

Jogurttitäyte

  • 5 dl turkkilaista jogurttia
  • 4 dl kermaa (keventäjät käyttää esim. Flora Vispiä)
  • 1 dl sokeria
  • 100g mantelimassaa
Laita mantelimassapötkö pakkaseen. Sekoita sokeri ja jogurtti. Vatkaa kerma. Yhdistä kerma ja jogurttiseos. Raasta sekaan mantelimassa. Täytä kakku (tai marjatrifle) kerroksittain marjojen ja pohjan kanssa.

Kakun kuvasin lähes puolilta öin pilvisessä säässä mökin terassilla. On tämä kesä vaan ihana, kun valoa riittä! Nyt heinäkuuta kohti! 

2. kesäkuuta 2014

Pienen palomiehen syntymäpäivät







Toukokuun lopulla vietimme meidän kuopuksen 2-vuotis syntymäpäiviä. Poikamme on suuri paloauto-fani, ja kun aikoinaan kuukausia sitten kysyin, millaisen kakun hän haluaa, vastasi poika päättäväisesti "Pii-paa palo".
Juhlat meinasivat jäädä kokonaan pitämättä, sillä syntymäpäivän aamuna huomasimme, että vesirokko oli tullut vieraillulle. Onneksi suurimalle osalle vieraista tämä ei ollut este, ja synttärisankari oli virkeä ja kuumeton, joten näinollen pääsimme viettämään juhlia.
Koska vierasmäärä äkillisesti tippui, jätin osan suunnitellusta tarjoilusta pois, mutta siltikin ruokaa oli yllin kyllin. 
Olihan syntymäpäivillä yksi ohjelmanumerokin. Olin kuukautta aiemmin ollut yhteydessä paikalliseen VPK:hon ja tiedustellut, voisivatko he vierailla luonamme juhlapäivänä paloauton kera. Suureksi iloksemme palopäällikkö suostui tähän heti, eikä pienen miehen riemulla ollut rajaa, kun paloauto kurvasi kotitalomme pihaan.
Olen aikaisempinakin vuosina laittanut listaa tarjoilusta, jotta joku saa siittä ideoita omiin juhliinsa. Tänä vuonna tein muutaman "evään" myös gluteenittomana ja laktoosittomana, jotta kaikille vieraille olisi jotain.

Menuu oli seuraavanlainen:

  • Suklainen paloautokakku (laktoositon)
  • Marjatrifle (gluteeniton, laktoositon)
  • Suklaacookiesit
  • Kahvikehrät
  • Tonnikalapiiras
  • Purjo-pekonipiiras
  • Cashew-karpalopataleipä
  • Tomaatti-mozzarella pastasalaatti yrttiöljyn kera
  • Feta-papusalaatti (gluteeniton, laktoositon)
  • Lihapullat
Näistä uusia tulokkaita tarjoilupöydässämme oli papusalaatti ja marjatrifle ja molemmat tekivät kauppansa loistavasti. Papusalaattia olen tehnyt ihan arkiruokana kotona ja marjatrifle puolestaan oli kokeilussa ihan ensimmäistä kertaa ja pidin siittä kovasti. En suinkaan kaikkea tarjoilua valmistanut itse, vaan sain tänäkin vuonna apuja appivanhemmilta, joten kiitosta myös sinne.
Tämmöiset "hieman pienemmän" juhlat tänä vuonna. Heinäkuussa on jälleen isosiskon vuoro ja tänä vuonna ajattelinkin tehdä jotain ihan muuta, kuin yleensä... 


Kaunista kesän alkua kaikille!



21. toukokuuta 2014

Kotimainen kakkupohja




Blogirinki tarjosi mahdollisuuden lähteä mukaan kampanjoimaan suomalaisen työn puolesta Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan. En oikeastaan keksi parempaa aihetta, mistä bloggata. 
Kuluttajien valinnoilla on todellakin merkitystä. Jos jokainen suomalainen laittaisi kuukaudessa 10 € enemmän kotimaisiin tuotteisiin tai palveluihin, loisi se vuodessa 10 000 uutta työpaikkaa. Suomalaisuudesta kertoo mm. Avainlippu, Design from Finland, Sirkkalehti ja Hyvää Suomesta -merkit. 
Jotta tämä tärkeä kampanja saa lisää pontta, osallistu sinäkin haasteeseen täällä - samalla voit voittaa myös jotain erinomaisia kotimaisia palkintoja.

Itse aiheen suhteen oli vapaat kädet, tosin fokus on ehkä kuitenkin arjen valinnoissa. Toukokuu on ollut kiireinen, ja vaikka on ollut vappu, äitienpäivä ja omatkin syntymäpäivät, on leipominen ja kokkailu jäänyt vähemmälle. Mutta... tänään meidän pieni poikamme täyttää 2 vuotta ja viikonloppuna juhlitaan tämän merkkipaalun saavuttamista. Arvaatte varmaan, ettei mikään kiire estä äitiä leipomasta pikkumiehen syntymäpäiville. Juhlatohinat ovat jo täydessä vauhdissa ja kuten tämmöisissä tilaisuuksissa kannattaa, olen minäkin aloittanut leipomisen hyvissä ajoin. Tämä on tätä meidän juhlavaa arkea. :)

Olen saanut jonkun verran toiveita hyvän kakkupohjan ohjeesta. Itse olen jo vuosia käyttänyt Ulla Svenskin Unelmakakut kirjassa olevaa erinomaiseksi havaittua kakkupohjien ohjeistusta. Yleisin vuoka on lienee 24 cm ja niinpä laitan nyt jakoon kyseiselle vuokakoolle suunnatun ohjeen. 

Ensimmäinen nyrkkisääntö hyvän kakkupohjan onnistumiselle on se, että kaikki tuotteet kannattaa pitää samanlämpöisinä. Monet säilyttävät kananmunia jääkaapissa, ja miksei, mutta leipomisen kannalta se ei ole paras paikka. Niinpä pidän kananmunani huoneenlämmössä. Toinen huomioitava seikka on se, että vatkauskulhojen tulee olla puhtaita ja kuivia, eikä taikinaa vatkatessa saa kuopsutella reunoja. Tehokkaasta vatkaimestakin on hyötyä. Minulla on käytössä yleiskone, joka vatkaa taikinan ihan minuuteissa kuohkeaksi. Kun taikinan saa oikein ilmavaksi on leivinjauheen käyttö turhaa. Esimerkiksi tämä kuvien kakkupohja on paistettu ilman leivinjauhetta. Hyvän ja kuohkean taikinan tunnistaa siittä, että se pitää muotonsa, eikä ole "lirua". 
Kun loppuvaiheessa yhdistää jauhot taikinaan, kannattaa sekin tehdä hyvin hellästi ja varoen, ettei ilmakuplat taikinassa hajoa. 
Itse paistaminen on helpoin kohta: kun paistoajasta on kulunut noin 2/3 voi kakkua huoletta kokeilla tikulla ja jos siihen ei enää tartu taikinaa, voi sen nostaa uunista ulos. Tässä teille siis tämä ohje:

Kakkupohja 24cm vuokaan

  • 7 kananmunaa
  • 2 1/2 dl (siroa)sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1/2 dl perunajauhoja
  • (1 tl leivinjauhetta)
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja siivilöi sen jälkeen muna-sokerivaahtoon. Kääntele taikina varoen tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa uunin keskitasolla n.35 minuuttia.



Seuraavaksi odottelemmekin viikonloppua ja synttärikemuja. Sillä välin: kiinnittäkää huomiota siihen, mitä sinivalkoista valitsette ostoskoriin ja käykää esim. Twitterissä ja Instagramissa seuraamassa kampanjaa #sinivalkoinenjalanjälki,  #sinivalkoinenostoskori ja #blogirinki. Käykää myös tsekkaamassa kampanjan Facebook-sivut!




30. huhtikuuta 2014

Autokakku


Viime viikonloppuna juhlimme kummipojan kaksivuotissynttäreitä. Pääsin kakkuilemaan pitkästä aikaa ja pikaisella aikataululla syntyi tämmöinen autokakku. Kummipoikani on varsinainen automies, joten teema oli helppo. Makuna kakussa oli vadelma-sitruunatäyte. Koristeet ovat sokerimassaa.

Kummipoikani vanhemmat olivat mielestäni tehneet syntymäpäiväjuhlilla varsin fiksusti, sillä siellä ei ollut tarjolla mitään erityistä "namia". Lapsille oli rusinoita ja karnevaalikeksejä. Makein juttu taisi olla tämä kakku. Aikuiset puolestaan arvostivat lohipiirakkaa ja voileipäkakkua. Tälläinen tarjoilu oli itseasiassa mukavaa vaihtelua näin heti pääsiäisen (ja tulevan vapun) välillä, sillä suklaamunia ym. on tullut syötyä ihan riittämiin.

Mutta tämmöiset pikaterkut tällä kertaa! Hauskaa Vappua kaikille! :)

9. huhtikuuta 2014

The Pataleipä







Noniin, Ystävät, nyt ollaan jonkin sellaisen äärellä, että jos joku on ns. "must-try" niin tämä on se! Pataleipä eli No-knead bread on ollut blogihitti jo viime syksystä. Kuten olen täällä jo aiemminkin kertonut, olen välillä hieman myöhäisherännäinen näihin trendeihin. Tämä on myös niin naurettavan helppo, että annoin ohjeen jopa 78-vuotiaalle isoäidilleni, sillä uskon hänen pystyvän tähän vaivattomuutensa vuoksi.

Kerronpa aluksi hieman (pata)leipäfaktaa teille. Jokaisen leipurin tavoitteena on tehdä leipä, jolla on rapea kuori ja mehukas ja maustuva sisus. Kun leivomme perusleipää, jonka kohotamme melko suurilla määrillä hiivaa, saamme silloin nopeasti kohonneita, ei niin maukkaita, leipiä. Nämä leivän säilyvät vähän huonommin, kuin esimerkiksi juureen leivotut leivät. Kun teet pataleipää, laitat sekaan vain pienen nokareen hiivaa ja kohotat leipää pitkään. (jotkut ovat kokeilleet jopa ilman hiivaa!) Pitkässä kohotusajassa tapahtuu leivän happanemista (samantapaista tekniikkaa käytetään juuren teossa)  ja leipään myös kehittyy makua. Pataleipää ei myöskään tästä pitkästä nostatusajasta johtuen vaivata ollenkaan. Leivän säilyvyyskin on parempi. 
Toinen tärkeä pointti tämän leivän teossa on jauhojen määrä. "Tavallisia" leipiä paistaessa jauhoja tulee helposti laitettua liikaa, sillä taikinan käsittely on silloin helpompaa. Pataleivän taikina jätetään löysähköksi, jolloin leivän mehevyys on taattu. 
Kolmas asia on paistamistyyli.  Rautapata on tähän hommaan paras.  Joku muu kannellinen astia esim. kattila, tomii myös. Kun pata lämmitetään tulikuumaksi uunissa ja taikina nakataan kuumaan pataan kannen alle,  tapahtuu kannen alla paiston aikana lievää höyrystymistä, minkä ansiosta leipä saa rapean kuoren. Pata toimii myös leivinkiven tavoin,  jolloin padasta hehkuva lämpö auttaa leipää kohoamaan, pohja paistuu tasaisesti ja myös rapeus lisääntyy.

Olen leiponut tätä leipää nyt kolme kertaa viikon sisällä. Se ei muuten säily (höpötin jotain omiani tuossa alussa), sillä se katoaa alta aikayksikön. Alkuperäisessä ohjeessa, joka on muistaakseni Ameriikasta, on käytetty kuivahiivaa. Minä olen nostattanut kaikki kolme taikinaa tuorehiivalla ja se toimii ihan yhtä hyvin. Nostatusajasta on myös ollut puhetta. Toiset ovat antaneet taikinan levätä jopa 22 h, mutta itse olen ottanut yön yli säännön, eli semmoinen 10-12 h on ollut ihan riittävä aika. Jos lähtisin kohottamaan taikinaa jääkaapissa, silloin voisi tuo 22 h olla sopiva ja leipä varmasti vielä maukkaampi. 

Pataleipä

  • 4 dl vettä
  • herneen kokoinen nokare hiivaa
  • 1 1/2 - 2 tl suolaa tai 1 rkl sormisuolaa
  • 7 dl vehnäjauhoja
  • (maustamiseen pähkinöitä, juustoraastetta, pellavansiemenrouhetta tms.)

Liota hiiva haaleaan veteen. Sekoita mukaan suola. Lisää jauhot välillä sekoittaen. Taikina jää löysähköksi, kuin hieman paksumpi kaurapuuro. Peitä kulho ja anna taikinan nousta 10-12h huoneenlämmössä. 
Kun taikina on noussut aikansa, kumoa se hyvin jauhoitetulle pöydälle. Kääntele taikinasta pallo mutta älä vaivaa! Anna taikinan kohota vielä 30 minuuttia. Laita sillä välin uuni 225 asteeseen ja pata uuniin. 30 minuutin jälkeen ota pata uunista ja nakkaa taikinapallo pataan. Kansi päälle ja pata takaisin uuniin. Leipä saa paistua kannen alla n.30 minuuttia. Tämän jälkeen otetaan kansi pois ja leipä paistuu vielä 15 minuuttia (itse olen aavisuksen nipistänyt paistoajoista ja se ei ole vaikuttanut ainakaan huonontavasti lopputulokseen). Leipä kipataan padasta ulos ja valmista tuli!

Kuten alussa kirjoitin, tätä kannattaa kokeilla. Luulen, että meillä ei enää hirveästi muuta leipää leivota!

Terveisin, leipänatsi  

24. maaliskuuta 2014

Arvonnan voittaja!


Noniin! Arvonta vihdoin suoritettu. Hieman jouduitte odottamaan, sillä halusin saada yhden osan arpajaisvoitosta kasaan, ennenkuin lähdin edes arpomaan koko voittajaa. Kommentteja tuli kaikenkaikkiaan 93, joista yksi kommentti kahdesti. Näin ollen suoritin arvonnan 92 kommentin kesken.  Naistenpäivä tuntui sujuneen suurimmalla osalla melkoisen mukavasti, aivan kuten tämän arvonnan voittajallakin!

Voittajaksi arvontakone valitsi kommentoijan nr.28, joka kirjoittelee nimimerkillä 'Kissanminttu'. 
Kommentissa luki näin: "Naistenpäivää on täällä päin vietetty kakkua ja keksejä leipoen, ja ilta kului ystävän syntymäpäivillä. :) "
Pyydänkin nyt Kissanminttua ottamaan yhteyttä minun sähköpostiini ja välittämään osoitetietonsa minulle, jotta saan paketin sinulle matkaan! Paketissa tulee olemaan jotain kivaa luettavaa tietenkään herkkupuolta unohtamatta.  

Yllä kuvassa vielä viime viikonlopun lasten leipoma mutakakku. En muista, milloin viimeksi jokin kakku on saanut meillä kotona näin suuren suosion, joten tämä täytynee tehdä uusiksi ja ottaa reseptikin ylös. 

Mukavaa viikkoa kaikille!

8. maaliskuuta 2014

Kevätarvonta!


Yöllä oli kamala myräkkä ja valvoin useita tunteja kuunnelleen tuulen ulinaa ja vesisadetta, joka piiskasi ikkunoita. Jännäilin myös, kaatuuko joku lähistömme isoista puista talomme päälle. Aamu alkoi hyvin synkkänä ja ikkunat olivat kuin paloletkulla sumutetut - hyvä että ulos edes näki! Varsinainen aloitus naistenpäivälle!

Vähän aikaa sitten heräsimme yhdessä lasten kanssa päiväunilta. Koko talo oikein tulvi valoa, kun kömmimme ulos pimennysverhoilla varustelluista makuuhuoneista. Tuntui siltä, että sisälläkin pitäisi olla aurinkolasit. Lapsetkin huusivat yhteen ääneen, että "äiti, katso, ulkona on kesä!!"
No ei ehkä ihan kesä, mutta ihana keväinen fiilis nyt ainakin. Innostuin tästä ilmanlaadun muutoksesta niin, että päätin pikaistuksissani pitää blogissani arvonnan. Edellisestä onkin aikaa ja onhan nyt kansainvälinen naistenpäiväkin, joten why not? 

Elikkäs arvontaan pääsee mukaan vanhoilla tutuilla periaatteilla: kommentoi tähän postaukseen ja jos sinulla ei ole nimimerkkiä, jätä sellainen.  Nimettömät eivät valitettavasti pääse arvontaan mukaan. Arvonnan palkintona on luonnollisesti jotain keväistä ja piristävää. 
Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden naistenpäivän tapahtumia, mutta ihan tavan kommenteillakin pääsee mukaan. Eikun osallistumaan, aikaa on 16.3.2014 asti!

Hyvää naistenpäivää kaikille upeille daameille, mimmeille, mummoille ja tytöntylleröille!

2. maaliskuuta 2014

Rukiiset herkut Instagramissa



Taisin mainita viime vuoden joulukuussa julkaistussa yhteenvedossa, että asia mistä todella, todella innostuin viime vuonna oli Instagram. Kun minulle tarjottiin Vaasan Ruispalojen 'Parhaat Palat' Instagram-kamppista, olin heti mukana. Niinpä jos menet Instagramiin ja etsit kuvia hastagillä #ruispalat, löydät sekä yllä olevat kuvat, että muiden kamppiksessa mukana olevien bloggaajien inspiroivat luomukset!

Näillä Ruispaloilla leikitellessäni oivalsin muun muassa sen asian, että lapset syövät leipänsä huomattavasti jouhevammin, kun ne ovat jossain kivassa muodossa, kuten esim. kuusena tai tähtenä. Suosikkitäytteeni ruisleivän päällä juuston lisäksi on avokado, senkin taitaa huomata kuvista. Halusin myös kokeilla (tietenkin!!) makeita juttuja Ruispaloista ja tulin siihen tulokseen, että kun rukiiseen leipään yhdistää voin ja fariinisokerin voi tulos olla suorastaan taivaallinen! Kokeilin pieniä makeita cocktailpaloja, joissa paahdoin leipää voissa ja fariinisokerissa. Väliin laitoin kardemummalla maustettuja omenalohkoja ja kermaa. Nam! Myös köyhät ritarit onnistuvat hienosti, kun munamaidon sekaan lisäsi reippaasti kardemummaa! Mutta paras kokeilu oli nämä ruismaljat. Uskoisin, että tämmöinen jälkiruoka voi olla hauska vaikkapa ulkomaalaisille illallisvieraille. 
Haluankin jakaa tämän herkullisen ja helpon ohjeen kanssanne:

Rukiinen Ruispalaherkku (4 hlö)

  • 4 kpl Vaasan Ruispaloja
  • 50 g voita
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 2 dl kermaa
  • 3/4 dl tomusokeria
  • 100 g mascarponejuustoa
  • tuoreita marjoja
Hienonna ruispalat hienoksi muruksi esim. blenderissä. Sulata paistinpannulla voi ja lisää sekaan sokeri. Kaada mukaan Ruispala-muru ja paahda hetki kokoajan käännelle. Nosta syrjään ja anna jäähtyä. Vatkaa kermavaahto. Notkista mascarponejuusto ja sokeri ja yhdistä sen jälkeen kerman kanssa. Lado esim. laseihin ruismurua, marjoja ja mascarpone-vaahtoa kerroksittain. Anna makustua hetki ja tarjoile.

Ja HOX!
Voitte myös itse osallitua kilpailuun Instagramissa! Ota kuva omasta parhaasta ruispalastasi ja hastagaa se #ruispalat. Näin olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa Nokia Lumia 1520 -puhelimen. Etsi myös leipäpussistasi kilpailukoodi ja tarkista parhaatpalat.fi -sivuilta, oletko voittanut Lumian tai jotain muuta kivaa!



Yhteistyössä Vaasan Ruispalat


11. helmikuuta 2014

Peanut Butter Cups


Tänä vuonna olen ystävänpäivän töissä, joten juhlistan tätä ajankohtaa sitten työkavereiden kanssa, mikä ei sinänsä ole pöllömpää. Työkavereista puheen ollen  - viime marraskuussa yksi työkaverini pyysi minua tuomaan New Yorkista Peanut Butter Cupseja ja samalla reissulla ostin pussin itsellenikin, olihan niitä(kin) kokeiltava. Arvata saattaa, että tykästyin näihin suolasen makeisiin pieniin suklaakuppeihin. Onnekseni näitä on helppo tehdä myös itse! Aineksiakin näihin menee todella vähän, joten vaikeudesta ei voi moittia. Se asia täytyy kuitenkin myöntää, että koska olen kärsimätön kaveri, en jaksa mitään suklaan temperointia tms., joten tämä on todella ohje, joka on "made for dummies"!  Ystävänpäivän kunniaksi tein nämä namit sydämen muotoisiin silikonimuotteihin, mutta oikeammin nämä tehtäisiin esim. pieniin foliokuppeihin. Ohjeella tulee n.20-25 kpl, riippuen tiestysti kuppien/muottien koosta.

Peanut Butter Cups

  • 250 g suklaata
  • 1 dl maapähkinävoita
  • 3/4 dl tomusokeria

Sulata paloiteltu suklaa esim. mikrossa vähän kerrallaan välillä sekoittaen. Suklaata ei kannata lämmittää liian kuumaksi vaan niin, että se juuri ja juuri sulaa. Kaada sen jälkeen suklaa esim. minigrip pussiin. Sekoita tomusokeri ja maapähkinävoi. Massasta tulee kiinteää ja käsillä muoltoitavaa. Leikkaa minigrip-pussin kulma auki ja pursota suklaata muottiin/kuppiin niin, että siittä täyttyy n. 1/3. Muotteja/kuppeja kannattaa hieman koputella pöytään, niin että suklaa levittyy tasaisesti ja jottei suklaaseen jää ilmakuplia. Pyöritä tämän jälkeen maapähkinämassasta pienet pallerot ja aseta kuppeihin suklaan päälle. Pursottele tämän jälkeen päälle loput suklaat ja muista jälleen koputella varovasti muotteja pöytään, jotta suklaata tulee joka puolelle. Anna jäähtyä kylmässä ennen nauttimista.



Herkullista Ystävänpäivää, Ystävät!