The Pataleipä

Noniin, Ystävät, nyt ollaan jonkin sellaisen äärellä, että jos joku on ns. "must-try" niin tämä on se! Pataleipä eli No-knead bread on ollut blogihitti jo viime syksystä. Kuten olen täällä jo aiemminkin kertonut, olen välillä hieman myöhäisherännäinen näihin trendeihin. Tämä on myös niin naurettavan helppo, että annoin ohjeen jopa 78-vuotiaalle isoäidilleni, sillä uskon hänen pystyvän tähän vaivattomuutensa vuoksi.

Kerronpa aluksi hieman (pata)leipäfaktaa teille. Jokaisen leipurin tavoitteena on tehdä leipä, jolla on rapea kuori ja mehukas ja maustuva sisus. Kun leivomme perusleipää, jonka kohotamme melko suurilla määrillä hiivaa, saamme silloin nopeasti kohonneita, ei niin maukkaita, leipiä. Nämä leivän säilyvät vähän huonommin, kuin esimerkiksi juureen leivotut leivät. Kun teet pataleipää, laitat sekaan vain pienen nokareen hiivaa ja kohotat leipää pitkään. (jotkut ovat kokeilleet jopa ilman hiivaa!) Pitkässä kohotusajassa tapahtuu leivän happanemista (samantapaista tekniikkaa käytetään juuren teossa)  ja leipään myös kehittyy makua. Pataleipää ei myöskään tästä pitkästä nostatusajasta johtuen vaivata ollenkaan. Leivän säilyvyyskin on parempi. 
Toinen tärkeä pointti tämän leivän teossa on jauhojen määrä. "Tavallisia" leipiä paistaessa jauhoja tulee helposti laitettua liikaa, sillä taikinan käsittely on silloin helpompaa. Pataleivän taikina jätetään löysähköksi, jolloin leivän mehevyys on taattu. 
Kolmas asia on paistamistyyli.  Rautapata on tähän hommaan paras.  Joku muu kannellinen astia esim. kattila, tomii myös. Kun pata lämmitetään tulikuumaksi uunissa ja taikina nakataan kuumaan pataan kannen alle,  tapahtuu kannen alla paiston aikana lievää höyrystymistä, minkä ansiosta leipä saa rapean kuoren. Pata toimii myös leivinkiven tavoin,  jolloin padasta hehkuva lämpö auttaa leipää kohoamaan, pohja paistuu tasaisesti ja myös rapeus lisääntyy.

Olen leiponut tätä leipää nyt kolme kertaa viikon sisällä. Se ei muuten säily (höpötin jotain omiani tuossa alussa), sillä se katoaa alta aikayksikön. Alkuperäisessä ohjeessa, joka on muistaakseni Ameriikasta, on käytetty kuivahiivaa. Minä olen nostattanut kaikki kolme taikinaa tuorehiivalla ja se toimii ihan yhtä hyvin. Nostatusajasta on myös ollut puhetta. Toiset ovat antaneet taikinan levätä jopa 22 h, mutta itse olen ottanut yön yli säännön, eli semmoinen 10-12 h on ollut ihan riittävä aika. Jos lähtisin kohottamaan taikinaa jääkaapissa, silloin voisi tuo 22 h olla sopiva ja leipä varmasti vielä maukkaampi. 

Pataleipä

• 4 dl vettä
• herneen kokoinen nokare hiivaa
• 1 1/2 - 2 tl suolaa tai 1 rkl sormisuolaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• (maustamiseen pähkinöitä, juustoraastetta, pellavansiemenrouhetta tms.)

Liota hiiva haaleaan veteen. Sekoita mukaan suola. Lisää jauhot välillä sekoittaen. Taikina jää löysähköksi, kuin hieman paksumpi kaurapuuro. Peitä kulho ja anna taikinan nousta 10-12h huoneenlämmössä. 
Kun taikina on noussut aikansa, kumoa se hyvin jauhoitetulle pöydälle. Kääntele taikinasta pallo mutta älä vaivaa! Anna taikinan kohota vielä 30 minuuttia. Laita sillä välin uuni 225 asteeseen ja pata uuniin. 30 minuutin jälkeen ota pata uunista ja nakkaa taikinapallo pataan. Kansi päälle ja pata takaisin uuniin. Leipä saa paistua kannen alla n.30 minuuttia. Tämän jälkeen otetaan kansi pois ja leipä paistuu vielä 15 minuuttia (itse olen aavisuksen nipistänyt paistoajoista ja se ei ole vaikuttanut ainakaan huonontavasti lopputulokseen). Leipä kipataan padasta ulos ja valmista tuli!

Kuten alussa kirjoitin, tätä kannattaa kokeilla. Luulen, että meillä ei enää hirveästi muuta leipää leivota!

Terveisin, leipänatsi